Siskolle rantautui kevään korvalla tällainen liehuturkki. Samaa on maata ja paini kanssasetterin kanssa onnistuu kuin itsestään. Vaikka Väinö onkin lempeä "jättiläinen" tuppaa kakara ärsyttämään välillä perin pohjin. Meillä kaksijalkaisilla on ollut todella hauskaa seurata näiden kahden puuhailuja ja toimintaa. Pikkuinen koipeliini tuntuu viihtyvän Väinön seurassa sen verran hyvin, että seuraa sitä joka paikkaan. Paavoa kakara taas ei voisi vähempää kiinnostaa, yllättäen

Saanen esitellä Touko "kakkonen" ja Väinö

*uusi yritys..


Käytännössähän kaikki aika meni riehumiseen..

Välillä Väinökin innostui..

Härnäämään pikkuista, josko se olisi lähtenyt "kissa-hiiri" -leikkiin..

Toukoa vähän jännitti Väinön koko ja vauhti joten yleensä..

Leikki oli tälläistä. Kun Väinön silmä vältti, iski Touko-kakara takavasemmalta..

BANZAIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja hyökkäys onnistui -Väinö vuori valloitettu!

Välillä Väinö pääsi karkuun..

mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä ja..

sitten Touko-kakara sai taas testata miten saada Väinö leikkiin..

ja kun saatiin leikki käyntiin..

mutta kun vielä ei ollut Touko niin vikkelä, että olisi karkuun päässyt..

otettiin apuun naskalit..

ja loppuaika menikin sitten melkolailla näin..

ja näin..

ja näin nätisti..

sitten se "pikkunaskalihammas" vie vielä MUN kepitkin..

Oli myös hetkiä, jolloin kaikki karvakorvat olivat nanosekunnin samalla alueella..

Paavolla oli tosin tärkeämpiäkin tehtäviä, kuin kakaroitten katseminen!!!

Mahti kakara Touko on ja tervetuloa "perheeseen" !!!!!