Jaahas, mistäs sitä aloittaisi. Lomalta Itä-Suomesta on palattu, mutta muutoin lomaillaan vielä parisen viikkoa. Pakko kyllä myöntää, että varsin lokoisalta on tuntunut olla vain. Touhuta poikien kanssa ja nukkua vaikka päikkärit, vaikkei varsinaisesti edes väsyttäisi

Viikko sitten tiistaina palattiin Kuopiosta. Väiskillä on tällä hetkellä kaikki hyvin. Peräpään pälyilyä tapahtuu kyllä päivittäin, mutta lopettaa kun ohjaa mielenkiinnon muualle. Ampiaiset pihalla kyllä aiheuttavat vielä pienoista pakokauhua ja hännän koipien väliin menoa, mutta muuten treenitilanteet ja päivittäinen oleminen alkaa olla jo ok. Mitähän tähän sitten sanoisi.. en kyllä osannut odottaa ihan tällaista eloa Väiskin kohdalle. Tarkoita siis ett' himppusen siis pehmeämmäksi ja ennen kaikkea herkemmäksi on herra V osoittautunut kun, ehkä alkuunsa antoi olettaa. Ei siinä mitään, nyt osaa taas suhtautua asioihin hieman erilaisesta perspektiivistä. Aina oppii uutta, niin todellakin tälläkin kertaa.

Viikko sitte keskiviikkona oli HKSP:n tokolupausten treenit Malminkartanolla. Väiskillä oli todellakin draivi päällä. Aiheena oli seuraaminen + käännökset, liikkeestä seisominen ja nouto. Alkuunsa hieman epäröin viedä Väiskin kentälle, koska siellä on kesällä pörrännyt todella paljon amppareita. Kenttä oli kuitenkin nyt "turvallinen" eli yhtään pörriäistä ei nähty, mikä oli tietenkin todella hyvä!! Seuraaminen oli parempaa kuin koskaan on ohjatuissa treeneissä näyttänyt. Tosin muutaman kerran tiputti kontaktin heti ensimmäisellä asekeleella (nosti kyllä heti takaisin). Liikkeelle lähtö siis tehotreenissä taas. Sama ongelma oli muistaakseni aikaisemminkin, mutta helpottamalla harjoitusta päästään taasen tästäkin. Käännökset meni ok, vasen on parempi kun oikea. Oikeassa meinaa aueta liikaa eli on kyllä kontaktissa, mutta välimatka kasvaa liikaa. Tähän tehotreeni myös. Vasen on täpäkkä, kun peräpää on löytynyt. Liikkeestä seisominen on ok, voisi ehkä olla vielä säpäkämpi pysähtyminen, mutta eiköhän tähänkin parannusta saada kun virettä saadaan taas nostettua. Nouto on meillä vasta pitovaiheessa perusasennossa, joten varsinaista noutoa ei kentällä vielä harjoiteltu, tätäkin voitaisiin jo kyllä alkaa tekemään. Harjoiteltiin kuitenkin perusasentoa minun heittäessä kapula eli Väiskin piti pysyä paikoillaan kun kapula lenti. Ihan ok, muutaman kerran nytkähti "joko saa mennä", mutta ei kertaakaan lähtenyt liikkeellä ilman lupaa. Treenit meni siis hyvin! Tyytyväinen olen, että pelkoa tai muutakaan paniikkia ei kentällä ilmennyt.

Torstainan oli Paven vuoro agikentällä. Etukäteen hieman mietin, että mitähän treeneistä mahtaakaan tulla, koska taukoa on vähän tullut loman merkeissä. Luvassa oli 2-luokan rata, jossa muutamia haasteita.

Ensimmäisellä kerralla kaksi virhettä. 6 hypyllä käänsin Pavelle selän ja tuli 6 / 7 aitojen välistä.. DAH!!! Sitten ohjasin putken 12 jälkeen kepeille kun olisin mummoa tien yli taluttanut.. DAH!!! Muuten puhdas suoritus, luki hyvin vartalo-ohjaukset, mitkä on mun mielestä parantunut hurjasti viimeaikoina. Muutenkin herra P:n korvat on jotenkin paremmin auki kentällä nykyään. Ennen toista kertaa otettiin kepit uudestaan, Pilvi käski olla ohjaamatta eli voin vetää putkelta hieman itseeni päin, mutta annan tilaa Pavelle hakea kepit itse. Noh, minähän mietin pienessä mielessäni, että eihän se nyt kyllä mene varmasti ilman "taluttamista" keppejä oikein. Niin.. no mitäs teki Pave? Kun en ollut käsineni siellä välissä sorkkimassa, niin haki kepit jo heti putken päästä ulos tullessa.. Noh, mitähän tähän sitten sanoisi..  olisko "tollo ohjaaja" hyvä?! Mitä tästä opimme? LUOTA KOIRAAN JA ITSEESI. Toisella kerralla rataa mentäessä puhdas suoritus, ei virheen virhettä. Kepitkin meni täydellisesti, vauhtia oli vaikka muille jakaa! Hyvä hyvä! Odotukset syksyn kisoilta siis astuvat voimaan ja tavoite on astettu = nousu nollat ja ensi kesänä startataan 2-luokka. Treenaamista helpottaa syksyllä ja talvella tuo oman hallin avaaminen, eipähän tarvitse enää miettiä missä treenaa ja milloin!

Mitäs muuta. Poikien kanssa on nautittu pitkistä aamulenkeistä loman kunniaksi, nukuttu koivet kohti kattoa sohvalla koko porukka ja lekoteltu syysauringossa takapihalla. Lomailtu siis. Päivittäin on tehty jotakin pientä lähikentällä. Leikitty ja riekuttu lelujen kanssa, vinkumakkarat on edelleen POP!

Vi ses och hörs!