Jepsistä, tässä kevään korvalla pyörähdettiin Sipoossa näyttäytymässä. Vuoden, ja oikeastaan vuoteen, ensimmäinen näyttely Väinölle. Annetaanpas ensin arvostelu ja jutellaan sitten lisää;

2v. uros, joka on kauttaaltaan kapeahko. Rungon mittasuhteet ok, vaikka vähän häiritsevästi laskeva selkälinja ja lievästi taakse viettävä kallo-osa. Kaulanahkaa runsaanlaisesti (?), jäntevä selkä, jossa pitkä lanneosa. Hyvä häntä. Kapeahko rintakehä, normaalit kulmaukset, hyvä sivuliike, mutta edestä ja takaa kapea. Hyvä turkki. Rodunomainen lähestyttäessä. Tuomari Raimo Louhio. Summa summarum AVO H.

Sellaista tällä kertaa. Mitäs tähän nyt summaisi. Ei muutosta viime vuoteen. Viime vuonna näyttelyiden pääteema Väinön osalta oli sana honkkeli, eikä tuo näytä nyt tavallaan muuttuneen. Väinö ja toinen AVO luokan uros mitattiin ja Väiski oli siinä hilkulla tuomarin mukaan 71 cm, joten noottia tuli. Korkeus varmasti lisää tuota Väinön kapeaa olemusta. Toki jos olisi esim. 5 cm matalampi, voisi massakin olla eritavalla näkyvä ja rintakehäkin jonkinlainen. Tuo kaulanahka kommentti on muuten jokseenkin hupaisa, en oikein edes osaa siihen mitään sanoa. Mutta eipä siinä mitään, jatketaan kasvua ja koitetaan sitten tulevaisuudessa uudestaan. Kuvan lisäilen tuossa jahka saan purettua kamerasta viimeisimmät.

Muutoin kevät on lähtenyt jokseenkin mukavan oloisesti liikkeelle. On käyty aksailemassa Paven kanssa ja siinä samassa Väiskikin on vetänyt jos jonkinlaista rallia radalla. Väinön osalta tuo aksaaminen on, ainakin tähän asti, ollut pienoista roiskimista, kun ei siis osaa vielä esim. puomia, A-estettä ja keppejä oikein. Meno on kuitenkin kova, se on kivaa! Paavo on tehnyt radalla hyvin tarkkaa työtä, mikä tavallaan aiheuttaa sen pienen kisapörriäiskutkan, mutta. Pelko siitä, että lonkat ei kestä vie voiton. Ja tottahan se on, ei noilla kannata kisaamaan lähteä. Tekisi mieli ja Paavo on oikeasti hyvä, mutta en uskalla riskeerata. Yksi viime kesäinen "ongelma" muuten on nostanut päätään viime päivinä, kun lumet on lähteneet täältä. Väinön pörriäispelko.. Kaikki roska tms. mikä tarttuu takapuoleen, karvoihin tai häntään, aiheuttaa takapään kytsimisen. Jos pebassa on kiinni esim. kuusen oksa (neulasia) niin sitten sinkoillaan maata pitkin puskien alle. Jotenkin toivoin, että tästä ongelmasta oltaisiin päästy, mutta taas tavallaan tiedostin kyllä mahdollisuuden sen uusiutumisesta, sen verran kova henkinen tälli se Väinölle oli.

Tänään pinkaisee meidän perhe kauan odotetun talviloman viettoon. Juu-u, kevät ja kesä kolkuttelee jo, mutta talvilomat on ensin pidettävä alta pois. Luvassa lenkkeilyä, ulkoilua, aurinkoa, "sukellus äidin vaatekaapille excursio", kesäkauden avajaiset ala Miettisen siskokset, grillausta ja rentoutumista. Mukavata, sanoisin.