Sitä kokee aina silloin tällöin valaistumisia omissakin treeneissä, mikä on aika hyvä juttu tietenkin . Aloitettiin eilen tokotteluilla hallilla ennen pentukurssin alkua. Pojat autoon, hallille ja käppäilemään pikku lenkki. Pojat takaisin autoon ja minä menin rakentamaan ruutua halliin. Ensin oli Paven vuoro ja Väiski odotti autossa. Vähän lämmiteltiin nopeilla maahanmenoilla ja seisomisilla, siitä sivulle perusasentoon ja seuruutuksen kautta ruudun reunalle, noin 3 m päähän ruudusta. Alusta ruutuun, jota kävin kädellä läppäsemässä Paven istuessa paikoillaan. Ruutu -käskyllä Pave ampaisi alustalle ja lelu lensi. Oikein mallikas ruutuun meno! Vähän leikkiä patukalla ja uudestaan. Matkaa kasvatin nyt noin 10 metriin. Samalla kuviolla mentiin, kävin ruudussa läppäsemässä alustaa ja ruutu -käskyllä lähetys. Oikein mallikas meno myös tällä kertaa, ampaisi oikein tassuilla alustan päälle ja kääntyi katsomaan, jolloin lelu lensi. Patukan repimistä ja leikkiä. Sama matka, mutta jätin ruudussa käynnin väliin. Meni ruutuun oikein hyvällä vauhdilla ja loppurallitus patukan kanssa. Tällä kertaa oikein taisteli patukasta ja ote piti hyvin vaikka riepottelin vähän lujempaa. Pave autoon ja Väiskin vuoro.

Väiskin kanssa mentiin samalla periaatteella, mutta Väiskin into ruutua kohtaan on vielä suurempi kun Pavella, mikä tietysti on aikas mahti juttu! Alustan kanssa siis mentiin. Ensin lyhempi matka, josta Väiskillä ei ollut mitään ongelmaa ampua ruutuun. Matkaa pidennettiin ja kolmannella ruutuun lähetyksellä seistiin jo hallin toisessa päässä eli matkaa noin 27 m ruutuun. Täysillä meni ja kosketus alustaan, jolloin narupallo lensi. Mahti kakara! Hyvä fiilis molempien ruutuun menoista.

Sitten jatkettiin Paven kanssa liikkeestä seisomisella. Tein tiistaina kokeenomaisen treenin hallin pihalla eli katsastin vähän missä mennään Paven kanssa ja liikkeestä seisomisen meni maahan eli pyöreä 0 olis kisoissa tullut. Pohjustettiin seisomisia aidan siivekkeen kiertämisen kautta, mihin pysähtyy oikein hienosti suullisella käskyllä. Sitten ilman perusasentoa lennosta muutama liikkeestä seisominen. Hirmuisen paljon pitää kiinnittää huomiota käskyn sanomiseen. Vaikkakin maahan menossa käsky on matalalla äänellä "maa", liian helposti painuu maahan "seiso" käskylläkin. Kolme onnistunutta pysäytystä ja homma oli siltä osin paketissa. Patukan riepomista ja hetkeksi maahan odottamaan, kun kävin täydentämässä broilerin sydän varastoani. Jatkettiin putkeen seuraamiseen. Alkuun otin naksun kanssa perusasentoja, kääntymisiä paikoillaan ja muutaman askeleen pätkiä, joissa palkkasin perusasennosta. Perusasennot on parantuneet Pavella huimasti, tulee kyllä oikein hyvin oikeaan asentoon. Jos jotakin vielä haluaisin parantaa, olisi se ehkä vielä tiiviimpi perusasento. Seuraamista otin naksun kanssa niin, että lähdin vain kävelemään hallissa. Tarkoituksena palkata jokaisesta oikeasta kohdasta naksun avulla niin, että Paven tuli itse hakeutua oikeaan paikkaan. En sanonut sille mitään, kävelin vain hallissa. Eipä mennyt kaukaakaan kun herra P hoksasi, mistä tässä harjoituksessa palkka tulee. Oikein mallikasta seuraamista, vaikka itse sanonkin. Loppua kohden seuraaminen oli oikein tiivistä ja kontakti piti vaikka palkkasin välillä liikkeessä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Loppuleikit ja Pave autoon.

Väiskin kanssa otettiinkin sitten luoksetuloa. Ensin läpijuoksuna noin 15 m matkalta niin, että pallo lensi taakse kun herra V oli tulossa täysillä luo. Sitten kasvatin matkan reiluun 20 m ja taas läpi juoksuna palkkaus pallolla taakse. Mieletön vauhti! Viimeiseksi koko liike. Tuli vauhdilla, eikä rytmin vaihdosta tullut loppu pätkällä. Perusasento oli hyvä, tosin vähän liian kaukana, mutta muuten hyvä. Palkka tällä kertaa Väiksin tulosuuntaan. Hupia oli meillä molemmilla ;). Väiskin kanssa myös otettiin seuraavaksi seuraamista. Samalla periaatteella mentiin kun Paven kanssa, mutta Väiskin seuraaminen oli tällä kertaa todella tiivistä. Vähän näkyi ehkä väsymys jo liikkeessä, mutta muuten oikein hyvä! Täytynee vähän tutkailla tuota Väiskin seuraamista vielä, että mitenkä sitä lähtisi työstämään, jotta tuo sama vire pysyisi yllä aina. Vire oli nimittäin tällä kertaa oikein hyvä!

Niin ja sitten se valaistuminen. 100 % onnistuneet treenit, siinä se. Ei sen kummempaa. Opinpa minäkin jotakin Leenan koulutuksesta viikonloppuna . Suunnittele treenit niin, että koirasi ei voi epäonnistua! Tästä mentiin vielä kävelylle ja pojat oli mun mielestä jotenkin tyytyväisen oloisia. Ehkä kuvittelin, ehkä en. Molempien hännät heiluivat ja molemmat tarjosivat omaehtoisesti kontaktia oikeassa kohdassa lenkin aikana, ihan kun jäivät vielä vähän kaipaamaan lisää treeniä! Jep, jep

Illalla mentiin vielä piipahtamaan sprinkkujen treeneissä hallilla. Mentiin sinne Paven kanssa pyöräillen, mikä oli ehkä vikatikki. Okei, lämmittelynä hyvä juttu, mutta vireen nostoa ajatellen huono juttu. Noh, minä sitten ajattelin että onhan se aika Paven oppia kulkemaan vetämättä ja laitoin sille kuonopannan avuksi. Nätistihän se menee pyörän sivulla, mutta kierrokset nousee vähän liikaa kun ei pääsekään vetämään. Summa summarum, kierroksilla oleva koira kuuntelee ihan hemskutin hyvin agikentällä.. so not!! Treenit meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin. Otettiin odotellessa kaukokäskyjen treenit, niin vire laski mun mielestä sopivalle tasolle. Ohessa radan pätkät.

Harjoituksen tarkoituksena jyrkkä käännös putken jälkeen 4 aidalle. Aita suoraan putken jälkeen vain vaikeuttamassa harjoitusta! Omalla äänellä kerrottava koiralle jo sen ollessa putken sisällä, mihin suuntaan ollaan menossa. Alkuun kaari putken jälkeen oli aika pitkä, mutta pieneni muutaman harjoituskerran jälkeen. Sama harjoitus keinun kanssa.

Kotiläksynä keinun kontaktin vahvistaminen. Täytyy päästä irtaantumaan koirasta ei pelkästään eteen vaan myös sivuttaissuunnassa. Puomilla eri suunnat onnistuvat jo oikein hyvin, mutta keinun kanssa ne harjoitukset on jääneet selvästi vähemmälle. Treeniä siis.

Väiskin kanssa ehdittii tehdä pimeän tulon jälkeen häätötreeni tuossa golf kentän kävelytiellä. Avustajana Sanna. Valosallahan Väiski on vastannut oikein hyvin tähän treeniin ja irtiollessa hakeutuu kontaktiin oikein hyvin, kun näkee ihmisen. Koska ihmisiä voi tulla vastaan myös pimeällä, päätettiin testata missä mennään. Sannalla ei ollut valoa mukana, joten tuli vastaan täysin pimeässä. Väiski huomasi ja tuli kutsusta luo! Vähän häntä nousi, mutta ei murissut eikä mitään muutakaan ääntä päästänyt. Hienoa! Otettiin ohitusharjoitukset niin, että palkkauksen jälkeen kaarrettiin vähän matkan päästä Sannan ohi. Ei kiinnittänyt mitään huomiota Sannaan, nuuhki maata ja touhusi omiaan. Otettiin muutama ohitus ja sama toistui jokaisella kerralla. Nyt uskallan ehkä jo ääneen sanoa, että harjoittelu on tuottanut tulosta ja oikealla tiellä ollaan! Lopuksi otin Väiskin kiinni ja tavattiin Sanna vähän matkan päässä toisaalla. Tästä jäi erittäin hyvä fiilis!