Tässäpä olen nyt viikon päivät pohdiskellut tuon Väiskin elämätä ja yrittänyt päästä sen sielunelämästä edes vähän kärryille. Tuo on varmasti totta, että sen ikä tuo mukanaan epävarmuutta ja toivoa saattaa, että se häviää kun ikää tulee lisää. Jonkinlainen mörköikä kai on nyt meneillään. Siinä mielessä koko tilanne on minulle uusi, onhan Väinö vasta elämänä toinen oma koira, kun Paavon kanssa ei mitään tämän tyyppisiä juttuja ollut. Niin, noh onhan niillä luonteessa ero kun yöllä ja päivällä.. Paavo on äärimmäisen rohkea, omapäinen, itsenäinen ja kovahko, kun taas Väiski taitaisi kallistua ehkä ei niin rohkeaksi, omapäiseksi, itsenäiseksi ja pehmeämmän puoleiseksi koiruudeksi. Toki, se on vasta elämänsä alkutaipaleella, mutta luonteenpiirteissä on kyllä suuria eroja. Miellyttämisen halua Väinöltä löytyy, minkä minä koen äärimmäisen positiivisena asiana. Paavoltahan tätä ei löydy juurikaan, herra tekee niin kuin itse haluaa ja sen kyllä huomaa..

Tuosta pimeässä harjoittelusta vielä. Eilen käppäiltiin taasen ulkona, avustajana Sanna. Samanlainen harjoitus tehtiin kun eilenkin, ohituksia 3 ja neljännellä moikkaamaan. Ensimmäisellä kerralla alkoi taasen haukku, kutsuin luo ja Väinö totteli. Toinen ja kolmas ohituskerta meni haukkumatta (näissä ohituksissa ei tarvinnut antaa käskyä) ja Väinö hakeutui suoraan vierelle kun näki, että ihminen lähestyi. Huolimatta siitä, että harjoitellaanko tässä pois pelkoa, haukkumista tms. toivon, että harjoituksen avulla saisin Väinön tulemaan minun luo aina kun näköpiiriin tulee ihminen, olipa sitten valoisaa tai pimeää. En siis koe, että harjoittelisimme pelkästään haukkumista ja epävarmuutta pois, vaan samalla myös ihan perus luoksetuloa toisen ihmisen / koirakon lähestyessä. Tätä samaa olemme harjoitelleet hihnassa ihan kaduilla ja kävelyteillä, mutta asian vahvistaminen ei kait koskaan ole pahasta.

Tästä tuli muuten mieleen, että täällä Niipperissä saa kyllä ihan hakea noita ohitustilanteita iltaisin, koirakoita tai pelkästään ihmisiä. Tuntuu, että kadut ovat aivan tyhjät, ketään ei näy missään ja varsinkaan nyt, kun illat pimevät jo viidestä eteenpäin. Täytyypä hurauttaa taasen sunnuntaina vaikkapa Tiksiin kävelehtimään, siellä on varmasti enemmän populaa kun täällä Niipperin perämetsissä. Ja miksikö vasta sunnuntaina?  Minä karkaan laivalle perjantaina ja Tallinnaan lauantaiksi Maijan kanssa.. hih.