Jeespoks, eli viime viikon loppu ja tämä viikko ollaan Väiskin kanssa lenkkeilty kahdestaan ja harjoiteltu mm. luoksetuloa ja muutenkin käyttäytymistä vapaana. Haukkumisesta sen verran, että käytössä on ollut nyt jokaisella ulkoilukerralla haukunesto panta kera pippurisuihkeen. Tosin haukkua ei ole edes yrittänyt, ei edes möröille, ihmisiä ei vastaan ole sen kummemmin tullut. Eilen illalla pimeällä kävelytiellä tuli vastaan mies otsalampun kanssa (Väiski oli hihnassa), vähän tälle piti yrittää pöhistä, mutta ei haukkumista -> ei pannan reagointia. Tosin otti kaksi kertaa kontaktin pöhinän ohessa, mutta silti selvää jännittyneisyyttä oli. Ohitukset kadulla valojen alla ja päivällä eivät aiheuta Väiskissä mitään reagtiota, muuta kun ottaa minuun kontaktin. Edelleen on varsin jännä juttu tuo pimeän pelko tms. mitä se nyt onkaan.. onneksi päivät alkavat jo pidentyä niin tästäkin ongelmasta päästään kevään tultua. Siihen asti kaikkeen pöhisemiseen puutun varsin rankasti ts. kieltämällä ja panta pysyy kaulassa!!

Muuten vapaana olo Väiskillä on kehittynyt huimasti. Ottaa kontaktia lenkin aikana useasti ja saa palkaksi namuja, rapsuja, kehuja tai leikkiä tai kaikkia yhdessä. Ei huitele omilla teillään ja seurailee koko ajan minun menemisiäni. Tyytyväinen olen tähän osa-alueeseen.

Tänään taasen tokoillaan ohjatusti, hävettää kyllä vähän miten vähälle on treenimiset jääneet viime aikoina..

Päivitys Tmi Rähinän tokoiluista.

Aiheena tunnilla peräpään käyttö (peruutukset ja kierrot), kaukokäskyt (istu-maa-istu) + sama perusasennossa ja seuraaminen. Väinö ei tiedä omistavansa takapäätä ollenkaan, se menee ihan vinkkeliin peruuttaessa ja jalat hiihtävät oudosti. Ei käy kuitenkaan istumaan vaan peruuttaa parhaansa mukaan. Nyt on jo oppinut muutaman askeleen peruuttamaan ilman mun vartalo-ohjausta, mutta pääsääntöisesti mennään vielä ohjaamalla. Sivulla esim. tuolin kiertämisen hoksaa paremmin, mutta tässäkin vähän vielä hakemista on. Kaukokäskyt menivät hyvin. Matkaa n. metri. Takapää on kuin naulittuna maahan, istu-maa-istu liikesarja on siis hyvällä mallilla. Tosin seisomista on harjoiteltu niin vähän, että siitä ei ole haisuakaan miten menisi. Perusasennosta käskytyksessä piti olla tarkka, että Väiski ei singonnut kuin vieteriukko takaisin istumaan. Palkkasin välillä maahan ja vapautin. Pääosin odotti käskyä hyvin, mutta muutama "mullenaminytmäistuntässäjohuomaatko!" liike tuli. Seuraaminen oli mielestäni ihan hyvää, tosin muutaman kerran Väinö jätätti palkkauksen yhteydessä (näin käy siis vain namun kanssa palkatessa). Alkoi ennakoimaan namun saantia. Tähän saatiin vinkkinä, että siirtää palkkausta vähän eteen eli ei suoraan taskusta nassuun vaan vedättää koiruutta hieman. Tämä onkkelma on siis namun kanssa palkkaamisessa, yleensä on käytössä lelu ja se lentää yleensä eteen tai sivulle, joten sitä namunaamaan kyttäämistä ei ole. Huomasin myös tunnin aikana tai oikeastaan seuraamisessa, että miten käsi olen tuossa namulla palkkaamisessa.. . Käsi jää taskuun "jumiin", jään näpertelemään namua taskussa, namu tippuu käsistä ja koiruus poimii sen maasta.. voi plääh. Ei toimi aivot kun pitäisi yhtä aikaa seurata koiraa, palkata oikeaan aikaan, olla sotkeutumasta omiin käsiin ja jalkoihin, naksauttaa (käytän naksua) ja kehua. Tässä on vielä mulla paljon parannettavaa..............

Ai niin, melkein unohdin! Väiskillä kun on ollut tuota matkapahoinvointia autossa ja matkustaminen on ollut sille aika tuskaista. Oksentelu, kuolaus ja täydellinen apaattisuus autossa on kyllä kadonnut, mutta mielellään pikkuherra ei ole autoon oikein halunnut lähteä eli olen sen sinne joutunut nostamaan. On jäänyt aina seisomaan auton taakse eikä osoittanut mitään halukkuutta kyytiin menoa kohtaan. Toisin kävi eilen! Oltiin lähdössä tuolta Vihdin tien varresta ja mitä teki Väinö minun lähestyessä sitä nostoaikeissa? Loikkasi etutassut takakonttiin!!!! Tämä oli über hieno reenien lopetus . Selvennykseksi vielä, että Väinön kanssa on kyllä harjoiteltu matkustamista, mutta sen pahoinvointi kävi niin rankaksi ajon aikana, että siitä oli leikki kaukana. Pikkuhiljaa matkapahoinvointitablettienkin avustuksella huono-olo on väistynyt ja penska on oppinut makaamaan autossa, vaikkei siitä vieläkään näytä nauttivan. Joten tuo omaehtoinen lähestyminen autoa oli kyllä hieno suoritus!