Tänään tuli kolme kipaletta onnistumisia. Päällimmäisenä niistä Paavon toinen 0-tulos agilitykisoissa!!! Startattiin tänään Suomen Kromfohrländer ry:n järjestämissä agilitykisoissa Purinalla. Edessä oli kaksi rataa, joista ensimmäisestä saimme puhtaan 0-tuloksen sijoituksella 5 / 29 LUVA. Ihanneaika 50 sek. Paven aika 38 sek. Rata oli suhteellisen helpohko. Alkuun oli 3 aidan, putken ja pituuden suora josta tiukka käännös oikealle aidalle. Rata meni hyvin, tosin kaartuvissa hypyissä on vara parantaa.. Osa käännöksistä meni pitkäksi eli niistä voisi nipistää vielä aikaa paremmaksi. Eikun treeniä siis! Todella tyytyväinen olen A-rataan, Pave teki todella hyvää ja tarkkaa työtä. B-rata meni sitten HYL:ksi. Ohjasin 3 aidan jälkeen kepeille, mutta Pave lukitsikin putken. Ei mennyt sisään, mutta kävi kurkkimassa sisään. Täysin oma moka, vedin liikaa itseeni päin aidan jälkeen ennen kepit käskyä, myöhässä siis ja Pave teki valintansa. Kepit meni kuitenkin hyvin, mutta keppien jälkeiseltä aidalta putkeen menon sijaan lukitsi puomin.. Taas oma moka, työnsin aidan jälkeen liikaa eteen, jolloin Pave lukitsi puomin, jos olisin ottanut käteen ja vetänyt vähän itseeni päin olisi putkelle meno varmistunut. Loppurata meni hyvin, mutta HYL siitä sitten tuli. Tyytyväinen olen, meidän tavoite oli toisesta radasta 0-tulos ja tulihan se! Seuraava startti on 25.9 Tampereella, joka on samalla Springereiden agilitymestaruuskisa. Kaksi starttia on sielläkin, joten nousunolla on tavoite.

Päivän toinen onnistuminen tulikin sitten Väiskin kohdalla. Väinön kanssa ollaan viime aikoina harjoiteltu paljon sitä metsässä ihmisten kohtaamista. Tämä kun on ollut vaihtelevasti meidän ongelma ja se ei kesän aikana unohtunut Väiskiltä vaan metsässä vastaantuleville piti oikein kunnolla haukkua. Päätettiin ystäväni Sannan kanssa, että nyt asialle on oikeasti tehtävä jotakin, koska pimeä tulee taas ja ihmisille haukkumista en hyväksy. Haukunestopantahan ei tähän tehonnut, ilman pantaa homma jatkui niin kuin ennenkin. Otettiin käyttöön häätöharjoitukset. Ystäväni Sanna värväytyi "pelottavaksi" ihmiseksi metsään. Harjoituksia on takana yhteensä 10, osassa häätäjänä on ollut mieheni Antti. Tilanne siis on rakennettu  niin, että minä kuljen Väiskin kanssa vaihtelevissa lenkkimaastoissa tässä lähellä. Väiski on vapaana ja kohtaa vastaan tulevan ihmisen irti. Ensimmäisellä kerralla Väiski ampui haukkumalla kohti Sannaa ja meni kyllä ihan iholle. Sanna teki häädön, apuna ensimmäisellä kerralla kolinapurkki. Väiski lopetti haukun kun seinään ja kääntyi tulemaan minua kohden. Lähdimme pois päin ja jatkettiin metsässä kulkua leikkimällä ja välillä namia syöden. Sanna meni toista kautta pois. Seuraavilla kerroilla häädöissä Väinö ei ole kertaakaan mennyt lähelle tai aloittanut haukkua, murissut kyllä ja kääntynyt sen jälkeen minua päin ja olen kytkenyt Väiskin. Ei olle vielä tehty ohituksia, vaan käännytty aina pois päin namia syöden tai patukalla leikkien. Tänään metsässä tuli sitten vastaan todellinen tilanne eli kaksi perhettä lapsineen oli ilmeisesti sienessä. Välimatka noin 20 m meidän välillä kun molemmat pojat huomasivat ihmiset. Ei haukun haukkua tai murinaa, Väiski katsoi ihmisiä ja kääntyi samantien tulemaan minuun päin! Tämä onnistuminen tuntui kyllä mahtavalta. Aiemmin Väinö olisi mitä luultavimmin rynnännyt ainakin puolimatkaan haukkumaan. ISO kiitos tähän astisesta kuuluukin Sannalle, joka urheasti on tarponut metsässä meidän kanssa koettaen ratkaista tätä ongelmaa. Tämä päivä on hyvä päivä!

Päivän kolmas onnistuminen sijoittui iltalenkin loppuvaiheeseen. Kierrettiin liki 2 tunnin metsälenkki ja tultiin peltojen kautta kotiin. Huomasin kun molemmat pojat vetää vainua minusta oikealle. Kuitenkin tulivat käskystä takaisin lähelle. Noh, siinähän se pirulainen sitten edessä kyyhötti; pupujussi. Ja kyllähän se pupu pinkoo kun kaksi koiraa sitä jahtaa. Karjaisin sen minkä keuhkoista lähti, että EI ja molemmat pojat pysähtyi kun seinään. Meikä oli vähän että TÄH ja OHHOH. Samalla tajusin sitten onneksi palkita molemmat pojat ruhtinaallisesti pysähtymisestä. Paven osalta tämä on juuri sitä mitä kohden on pitkään ja hartaasti menty ja erilaisia koulutustekniikoita koetettu. Tulos näkyi nyt tänään taas ja en voi sanoin kuvata miten tyytyväinen olen. Väiski ei ole tähän päivään asti päässyt ajamaan jänistä, joten siltäkin osin pysäytys oli onnistunut.

Tänään oli oikein hyvä päivä! Ilmat on kyllä muuttuneet jo kivan syksyisiksi. Vettä tihuuttaa ja on harmaata, mutta kyllä tällaiset onnistumiset pitävät mielen aurinkoisena eikä se, että kengät ja housut on takapuoleen asti märkänä haittaa .