Torstaina suunnattiin taas kohti Ojankoa ja HSKH:n agitreeneihin. Näistä treeneistä olikin nyt kahden viikon tauko työkiireiden ja Ojangossa olleiden kisojen vuoksi, joten oli todella mukava päästä taas ohjattuihin treeneihin. Ohessa rata:

Tällä kertaa radalla piti pähkäillä miten radan suorittaa ja sitten katsottiin yhdessä onko ohjauksissa päätä tai häntää. Alun 2 aidan suoralla koira piti saada hidastamaan vauhtia ja kääntymään 3 aidalle ilman, että ampuu putkelle, joka on suorassa linjassa 2 aidan kanssa. Koiran vauhti pitää käytännössä pysäyttää tai jarruttaa 2 aidalla eli odotetaan, että koira on hyppäämässä 2 aitaa ja tullaan vartalolla koiraa vasten. Samassa kohtaa voi käyttää jotakin ääntä tai ärähdystä herättämään koira. Paven kanssa tämä alkoi onnistua kun meikäläinen oli ajoissa, eikä ärähtänyt silloin kun Pave oli jo sylissä. Seuraava kohta oli putken jälkeen 6 aidalla, kun koira piti koira saada menemään putkeen eikä A-esteelle, tässä oli kaksi tapaa ohjata. Mennä koiran kanssa ohjaaja oikealla puolella ja plokata A-este omalla vartalolla, jolloin ohjaajan vauhti pysähtyy ja tulee sika kiire seuraavalle esteelle tai ehtiä koiran edelle kun koira on putkessa ja valssata 6 aidan jälkeen, niin että ohjaaja on koiran vasemmalle puolella. Viimeisemmällä tavalla koira vedetään ohi A-esteestä ja putkesta käteen ja käännetään putkeen, kun ollaan putken suun kohdalla. Molempia tapoja kokeiltiin ja molemmat tavat onnistuivat hyvin. Seuraava haaste oli saada koira kääntymään 8 aidan jälkeen takaisin tulosuuntaan A-esteelle jo ennen hyppyä, kun se ensin oli kerännyt vauhtia putkessa. Tässä me Paven kanssa onnistuttiin ja saatiin tosi hyvä palaute! Nyt huomasin, miten konkreettinen vaikutus koiraan on vartalo-ohjauksella. Tehtiin siis niin, että putken jälkeen vedätin Paavoa vähän käteen oikealle ja kun kulma oli oikea heitin molemmilla käsillä ohjaten Paven aidalle. Toimi todella näpäkästi, käännös takaisin A:lle oli tiukka ja oikeassa linjassa. JES!! Onnistumisen tunne on kiva tunne! Seuraavat haasteet tuli aidoilla 13, 14 ja 15. Nämä otettiin välistä vetoina, jolloin omalla vartalon käytöllä oli myös suuri merkitys. Vauhtia Pavella oli taas hurjasti putkelta tultaessa, joten se piti ottaa käteen ennen 13 aidalla lähetystä. Koiruutta piti myös lähteä jo kääntämään ennen hyppyä, että jyrkkä käännös aitojen välistä onnistuisi. Oman ohjauksen merkitys nousi kun koira piti saada vedettyä aitojen välistä, oman vartalon suunnan piti olla pois päin koirasta ja koiran piti taas tulla käteen hypyn jälkeen. Tästä heitto 14 aidalle ja viimeisessä välissä vaihtoehtoina sylkkäri tai valssi. Molemmat tavat toimi, mutta sylkkärit saatiin kotiläksyiksi ihan aiheellisesti. Ne on vielä vähän epävarmat niin minulla kun Pavellakin. Oli kyllä aivan mahti treenit!!! Taas opin minäkin uutta ja vähitellen sitä oppii käyttämään kroppaansakin koiran hyväksi, mikä helpottaa kulkua radalla. Ensi viikolla torstain treenit jää taas väliin, kun on kisat Ojangossa, tosin minun osalta menee talkoilujen merkeissä.

Väiskin kanssa harrastettiin tänään hallintaa lenkillä. Suunnattiin ulos Paven treenien jälkeen ja meidän onneksi hiekkatien pätkää kulki kultsu omistajineen. Minulla oli Väiski koko ajan vapaana ja harjoiteltiin siis lähellä pysymistä ja luoksetuloa, kun edellä kulkee toinen koira. Vitsi että sai mamma olla taas Väiskistä ja vähän itsestäänkin ylpeä. Ei elettäkään toisen koiran perään, toki sen pissoja piti jäädä tarkkaan haistelemaan, mutta ei mitään tarvetta lähteä toisen koiran tai ihmisten luo. Lenkillä harjoiteltiin muuten kepin luovuttamista käteen ja perusasentoja, joista palkaksi lensi keppi veteen (isoon ojaan). Toi penska tykkää aivan mielettömästi vedestä, oikea vesipeto!!! Ensi kerralla on otettava kamera rantaan mukaan kun mennään uimaan.