Jotta elämä ei olisi liian helppoa, täytyy siinä aina tapahtua kaikenmoista ei niin mukavaa. Tällä(kin) kertaa Väiskille. Tuossa edellisessa postauksessa kirjoitin, että Väiskiä pisti aiemmin jokin pörriäinen takapuoleen ja sieltä huuleen. Siitä on seurannut jos jonkinlaista sätkyilyä ja "pörriäiskauhua". Noh, eilen oli sitten kesätauon jälkeen HSKP:n tokotreenit tuossa Sirkuskentällä. Alkuun sain Väiskin toimimaan mallikkaasti, saatiin hyvää seuruutusta ja käännöksiä ja Vemmelsääri oli kympillä mukana. Sitten kentällä alkoi pörräämään ampiaisia.. En tiedä mikä näitä sinne kentälle oikein houkuttelee, koirien namipalat, pissat kentän reunoilla vai mikä? Mutta siihen loppui meidän treenit.. loppuosa menikin sitten Väiksiltä peräpäätänsä kytäten ja ampiaisia jahdaten.. Toimintakyky täysi nolla. Positiivista kuitenkin oli, että alku oli oikein hyvä.

No sitten se "elämä ei olisi liian helppoa" -osuus. Tänä aamuna aamulenkillä Sanna, Lemppa ja Pipsa olivat nopeita ja saavuttivat meidät normireitillä. Siitäkös pojat innostuivat kun tyttöjen kanssa pääsi touhottamaan. Pave veteli vähän polun sivussa ja astui maa-ampiaispesään. Ei alkuun tajuttu Sannan kanssa mitään. Väiski aloitti hirmuisen sinkoilun, jolloin ajattelin että jokin pörriäinen sitä nyt kiusaa. Eipä aikaakaan kun huomasin, että sen turkki oli täynnä ampiaisia!!! Siinä sitten niitä huidoin Väiskistä pois, kun omassa kankussa, nilkassa ja olkapäässä tuntui pistot. Ja voin kertoa, sattui!! Ampiaisia oli paljon ja näytti, että ainoa targetti meidän porukassa oli Väinö ja minä vähän siinä sivussa kun niitä pois huidoin. Paavo, Pipsa, Lempi ja Sanna säästyivät täysin ampiaisten hyökkäykseltä. Hyvä niin, mutta Väiskin puolesta olisin toivonut, että olisi mieluummin pistänyt vaikka Paavoa. Kun ampiaisista vihdoin ja viimein päästiin, Väinö kulki loppu lenkin puskan alta puskan alle. Eli meni ryteikköön piiloon ja uskaltautui sieltä pois vain juostakseen toisen puskan alle piiloon. Loppumatka meni häntä koipien välissä ja äkkiä sisälle kun kotiin päästiin. Koko aamuna ei suostunut tulemaan keittiön pöydän alta pois. Tutkin Väiskin ulkona ennen sisälletuloa, 3 pattia löysin ainakin. Luulen kuitenkin, että henkinen trauma tässä tapauksessa on nyt aika paljon suurempi ikun itse pistot. Kyllä sapettaa!!! Pitikin sattua juuri Väinölle!! Nähtäväksi jää milloin tästä päästään eroon vai paheneeko jo ennestään todella paljon häiritsevä sätkyily. Ei ole helppoa ei..

Paavolla alkoi myös eilen toko1 -kurssi. Kivaa oli touhuta Paven kanssa. Aiheena oli perusasento, josta saatiin kotitehtäväksi harjoitella perusasentoon tuloja eri kulmista. Sitten pujoteltiin kartioita kontaktissa. Tämä onnistui Pavelta hyvin, häntä heiluen meni ja saikin kouluttajalta positiivista palautetta hyvästä kontaktista ja iloisesta työskentelystä. Loppuun otettiin luoksepäästävyys. Hirmuisesti häntä vispasi ja melkein nousi ylös. Tätä pitäisikin nyt tehotreeniä, koska selvästi innokkuus nostaa halun mennä moikkaamaan. Koko treeneistä jäi todella hyvä mieli. Pavelle tekee hyvää touhuta ryhmässä ja tehdä ihan perusjuttuja taasen. Iloisesti teki ja motivaatioon olen erittäin tyytyväinen.