Jaahas, taasen vierähti kuukausi ohi niin että ei kyllä perässä pysynyt. Hirmuista vauhtia menee nämä viikot! Viikonloppuna ehdin siis pyörähtämään Tallinanssa kera Maija, mukaan sieltä ei tarttunut muuta kuin hyvää mieltä ja mukavaa yhdessä oloa ystävän kanssa ja vähän suklaata .

Tänään oli siis Paavon agilitytreenit. En mennyt Jannin treeneihin vaan harjoittelimme viereisellä kentällä itsekseen. Aiheena tänään;

• Kepit, 6 suoran kepin sarja; pujotteli oikein innolla, näitisti haki kepit hieman vinoistakin kulmista. Toistoja otettiin pitkälti toistakymmentä koko treenin aikana, kuitenkin aina vain pari kerrallaan. Vauhtia näyttäisi ainakin olevan. Hyvä Paavo!
• Putki + muuri; lähdin Paavon kanssa yhtämatkaa, tarkoituksena lähettää koiruus putkelle. Otin vain pari askelta ja tein kaarteen jo muurille. Hienosti irtosi putkeen, ei mitään epäröintiä.
• Aita + takaa kierto; harjoitus aloitettiin alle metrin matkalta, tarkoituksena että Paavo kiertää itsenäisesti aidan takaa. Onnistui mielestäni hyvin, muutamia linjoja olisin voinut valita paremmin, koska jos en ohjannut oikein Paavo hyppäsi aidan yli etupuolelta. Edettiin jo n. 5 m etäisyydessä.
• Ohjauksista sylkkäri; toimi hyvin, otettiin ihan helppo harjoitus aita + putki.

Huomasin muuten taasen tuossa sylkkäriä harjoiteltaessa, että painun ohjaamaan liian alas ts. olen kumarassa. Johtuisikohan tuo kumarassa ohjaus minun omasta epävarmuudestani? Koetan jotenkin varmistella sitä ohjausta? En tiedä, mutta ihan perusharjoituksissa tätä ei tapahdu.. Treenit oli kaiken kaikkiaan onnistuneet, hyvä mieli jäi. Lopuksi vielä harjoiteltiin kentän laidalla seisotusta, vähän Paavo piippailee kun asettelen, mutta toivottavasti menee ohi kun tottuun käsittelyyn. Törmättiin vielä Sannaan ja Lotteenkin! Sanna kopeloi Paavoa ja katsoi hampaat, kyllähän se istahti ja vähän kapinoi hampaiden katsomista vastaan, mutta harjoittelua jatketaan.

Väinö oli sillävälin työpaikalla antamassa tassuterapiaa Katariinalle. Rennosti oli poju ottanut työpaikalla. Päätin poiketa kotimatkalla juoksuttamaan Väinöä golf kentälle, kun ajattelin ettei siellä ketään tähän aikaan ole. Mutta oli kuin olikin! Kaksi ihmistä ja kaksi koiruutta. Väinö huomasi ja alkoi haukkumaan, sekä lähti abouttiarallaa 10 m päähän minusta, irti kun oli. MUTTA, tuli käskystä vierelle! Olin aluksi kuin puulla päähän lyöty, mutta niin vain Väiski totteli vaikka haukku oli päällä. Tässä vaiheessa en malttanut olla ylpeä siitä, että harjoittelu oli tuottanut tulosta, sai palkaksi ainakin ziljoona herkkua!!!!!!!! Hihkaisin näille ihmisille, että saataisiinko tulla moikkaamaan ja sitten mentiin. Väiski vähän peruutteli ja haki turvaa viereltä, palkkasin kun tuli kontaktiin. Innostui kuitenkin hetkessä, kun huomasi että mukavia koirakavereitahan täällä on ja omistajatkin on ihan kivoja, eikä niille tarvitse haukkua. Sitten koiruuksia vietiin, juoksivat niin että tammer tömisi. Viihtyivät selkeästi toistensa kanssa, kiva muuten huomata, että muutkin käyvät kentällä "salaa" illan pimetessä juoksuttamassa koiruuksiaan, että en ole ainoa.. hih.

Kotia päästyä molemmat koiruudet oli silminnähden tyytyväisiä. Masut täynnä ruokaa ja mielekästä puuhaa illan aikana. Omistajalle tosin pikkuiset sapiskat kun ei ole "ehtinyt" "tokoilla" Väiskin kanssa..