Niin se vaan taasen vuosi vierähti, meni ohi niin, että ei perässä pysynyt. Paljon tuli tehtyä, mutta paljon jäi taas tekemättäkin. Lähinnä nuo tekemättömät hommat painottuvat tuonne kodinhoidon ja sisutamisen puolelle, kaikki muu tuli jotenkuten tehtyä.

Poikien osalta osa tavoitteista (joita siis aikaisemmin tuolla listailin) osa on täyttynyt. Yhtenä suurena osa-alueena pidän Paavon ja minun suhteen parantumista. Paljon on vielä parannettavaa, mutta suurin *itutus on poissa. Aikamoista tunnekuohua on viime vuosi Paavon kanssa ollut, osaksi liittynyt Väinön tuloon ja omaan "kyllästymiseen" kaikkeen. Ihan hömpän ja vähemmän hömpän treenailulla on suhdetta parannettu ja on se siitä parantunutkin. Oman asenteen muutos on ollut se suurin muutostekijä. Oma luottamus Paavoon ja itseeni on kasvanut, yhtenä esimerkkinä tästä voidaan sanoa, että voimme lähteä lenkille vapaana jo kotiovelta. Samoin kotiinkin voidaan palata melkein joka suunnalta vapaana. Käskyt menevät paremmin perille, eikä "korvattomuutta" esiinny läheskään niin paljon kun ennen. Lenkit isolla porukalla on vielä asia erikseen, silloin Pave tykkää touhuilla omiaan, välillä käy "poliisina" paikalla katsastamassa tilanteen. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden 2010 haasteita, joita mm. ovat ne pirun agikepit ja ekat kisat tokossa (tosin tokon osalta tekemistä kyllä on vielä PALJON).

Väiskin osalta kaikki on mennyt aikalailla suunnitelmien mukaisesti. Koulutus on ollut mielestäni suhteellisen helppoa, miellyttämisen halua löytyy siis jonkun verran. Kovasti on kasvettu vuoden aikana, mutta pitkä on matka vielä ennen kun ollaan "valmiita". Treenien osalta hanat on saatu auki ja keskusteluyhteys tältä osin on ihan ok. Alokasluokan kaikkia osa-alueita on harjoiteltu, mutta ihan alussa ollaan ja paljon on vielä tehtävää. Muuten penska alkaa olemaan jo kohtuullisesti hanskassa, ainoa ongelma on tuo pimeässä haukkuminen... siihen palaan vähän myöhemmin.. Kotona kaikki on ok, mitään suurempaa ei ole tuhonnut ja on jo oppinut talon tavoille yksin ollessaan. Kestää helposti työpäivän ajan pissaamatta, toki kiiren on jo kun töistä tullaan. Ihana pakkaus kaikinpuolin!

Omat "uuden vuoden lupaukset"; vähemmän sitä kiirettä tehdä kaikkea ja revetä joka paikkaan hetinytkohta. Aikaa itsellekin versus, että kyllä ne koiruudet pärjäävät välillä vähemmälläkin lenkillä, eikä niiden kanssa tarvitse koko ajan olla touhuamassa. Tämän asian tajuaminen vei hetken, meinasi nimittäin mennä yli hujahtamalla: aamulla 5:15 tunnin lenkille, töihin, kotiin, lenkille, treeniä erikseen molempien kanssa, lenkit illalla erikseen molempien kanssa, sohvalle istuminen 21:30 johon täydellinen uupuminen. Normaalisti olin jo torstaina niin väsy, että nukahdin töissä koneen ääreen ainakin pari kertaa päivässä.. noloa, tiedän. Summa summarum; enemmän aikaa siis itselle ja ehkä vähän käsillä tekemiselle, se on jäänyt viime aikoina vähemmälle.

Pakko vielä mainita tämän iltainen lenkki. Mentiin tuonen Kalajärvelle päin metsään, pojat vapaana ja aivan pilkkopimeää. Vastaan tulee otsalampun kanssa ihminen, en näe onko koiria tms. mukana, huikkaan että odota hetki otan koirat kiinni. Paavo tottelee hienosti ja antaa kiinni helposti, Väinö lähellä ja kutsuin lähdelle ennen kun huomasi vastaan tulevan. Kaikki ok, pojat kiinni. Vastaan tulija ilmoittaa että täältä tulee hammasta että olis parempi väistää... hui! No väistinhän minä, mutta jäi vähän paha maku suuhun, koska ei minua kiinnosta törmätä metsässä koiriin joilta voi tulla hammasta vaikka kiinni ovatkin, todella turvallista sanon minä (pointsit kuitenkin varottamisesta).

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2010, nähdään!