Kyrpiintyneenä tuohon Väiskin touhuiluun, käväisin illalla Kirsin luona (Koirakoulu Kiti) arvailemassa mikä tuota penskaa oikein vaivaa. Tästä lähdettiin;  tapaamisen aikana käytiin läpi ongelmat/haasteet, testattiin koiran hermorakenne sekä koiran ja omistajan välinen suhde. Yleisesti ottaen kaikki on ihan ok, remmissä ei hirveemmin katsele missä menen, mutta vapaana taasen kysyy lupaa lähes kaikkeen eli ottaa kontaktin. Ei lähde livohkaan, eikä myöskään vastaan tulevien ihmisten tykö (koiria ei tullut vastaan). Oltiin Tiksin kehä 3 puolella, valaistuilla kävelyteillä. Otti kontaktin kun vastaan tuli ihmisiä ja piti sen. Tästä saatiin positiivista palautetta. Väiskin hermorakennetta testattiin kahdella nukella, ensin pienemmällä ja sitten isommalla. Pienemmän uhkan kohdatessa luottaa minuun, tosin ensin yritti haukkua, mutta rauhoittui pian kun huomasi että hoidan tilanteen, uskalsi tulla haistamaan eikä varsinaisesti perääntynyt, tämä ok. Ongelma rävähti sitten silmille tuon isomman uhkan / nuken kohdalla (tämä ihmisen kokoinen ja tulee yllättäen piilon takaa). Väiski meni aivan lukkoon.. kuulipahan Kirsikin mitä tarkoitin tuolla haukulla ja lukkoon menemisellä. Tässä tilanteessa luottamus minuun ja Väiskillä itseensä täysi nolla... Perääntyy, haukkuu pelkoaan ja on äärettömän epävarma. Häntä heiluu matalalla ja pälyilee ympärilleen, selkä- ja niskakarvat pystyssä. Ei missään nimessä agressiivista tai uhkaavaa käytöstä vain äärimmäistä epävarmuutta tilanteesta. Perääntyy, eikä kunnolla palaudu tilanteesta. Pelko ei kuitenkaan jää päälle vaan kävelee minun, Kirsin ja nuken kanssa yhtämatkaa, tosin hieman varuillaan. Lopputulos; normaalia pahempi mörköikä + 50/50 tilanne luottamuksen suhteen. Eli ei tiedä voiko muhun luottaa, kriittisessä pisteessä siinä määrin, että ratkaisee luottaako vai ei. Mun homma on nyt vahvistaa minuun luottamista ja tilanteiden hallintakykyä Väiskin silmissä. Kirsin ehdotus konkreettisena harjoituksena seuraavanlainen; metsään, Väiski irti. Vastaan ei niin tuttu ihminen Väinölle, kun menee haukkumaan vastaan tulevan lähelle, mie kävelen sanomatta mitään sen eteen (ihmisen ja Väiskin väliin eli en edes yritä saada tulemaan luokse), ärähän (mielikuvitusta saa käyttää) sen lopettamaan omalla keholla viestien. Sikälimikäli hiljentyy (tässä saa käyttää apuna kiellon vahvistinta), sanon mennään ja lähdetään tulosuuntaan. Jos yrittää uudestaan lähteä paukuttamaan, ärähdys ja keholla viestien että "*aatana jos menet niin turpiin tulee (toki käsiksihän ei todellakaan käydä). Harjoituksessa ei ensimmäisellä kerralla pyritä ohi "uhkasta" vaan palataan tulosuuntaan. "Ihminen" voi tällä välin siirtyä toiseen paikkaan ja koetetaan vielä uudestaan. Jos menee kerrasta jakeluun, ohitetaan mutta jos ei niin uusinta. Mutta näin, omia pohdintoja harjoitukseen liittyen;

• Ottaako Väiski tukea minusta, kun lähestyn sitä sen haukkuessa eli meneenkö mun tuella vastaan tulevan iholle, jolloin homma vaikeutuu?
• Kasvattaako tämä luottamusta minuun, että hoidan tilanteen vai mitenkä tässä käy? Äh, en tiedä?????
• Lisäänkö tähän vielä haukunesto pannan?

Voi onkelman onkkelma... ei kai tässä muukaan auta kun kokeilla. Eikai tämä enää tämän enempää perseelleen voi mennä? Täytynee nyt sitten värvätä puoli tuntemattomia metsään haukutettavaksi, anyone? Helppo nakki, joo.