Syksyn auringossa

Luvattomasti on jäänyt blogin päivittäminen viime aikoina. Osaltaan siihen vaikuttanut huoli pojista, tekemättömyys sekä oman elämän sykkyrät. Ehkäpä sitten onkin aika päivitellä tämän hetkiset tekemiset, suunnitelmat ja olotilat.

Väinö

Terveys: Edellinen päivitys Väinöstä olikin jokseenkin synkän puoleinen. Sama synkkyys jatkuu tälläkin kertaa. Epileptistyyppinen kohtaus toistui 25.8.2011, päivälleen kuukausi edellisestä, tällä kertaa ilman oksennusrefleksiä. Ajatus epilepsiasta iski päin näköä ja lujaa. Kohtaus tuli Kaavilla, vanhempieni pihalla. Istuin itse koneella sisällä ja pojat olivat ulkona. Kuulin järjettömää rähinää pihalta ja ajattelin, että hitto Paavo on napannu kissan tms. Juoksin ulos ja näin Paven luikkivan häntä koipien välissä karkuun, tajusin että rähinä lähti Väinöstä. Löysin Väiskin maasta makamasta, suu vaahdossa, silmät lautasen kokoisena, kieli velttona ulkona, pissat tuli alle ja takapää oli voimaton eli ei päässyt ylös. Löysin Väiskin siis kohtauksen loppuvaiheessa. Oli todella agressiivinen, Paavon "pelastus" ilmeisesti oli, että Väiskin takapää oli hetkellisesti poissa käytöstä. Alkuun ei tunnistanut minua, murisi ja näytti hampaita. Juttelin Väiskille ja alkoi silminnähden rauhoittua. Sain Väiskin nousemaan ja mentiin pesuille. Hoiperteli sisälle, tasapaino ei kovin kummoinen. Pesun jälkeen oli levoton ja vähän piippaili. Väiski oli vielä lauantaina 27.8 todella väsynyt ja nukkui suurimman osan päivästä ja sitä edeltävistä. Käyttäytyi myös hieman poissaolevasti ja muutenkin oli hieman kummallinen, törmäsi mm. suoraan päin seinää kääntyessään ympäri. Mielestäni tästä kohtauksesta palautuminen kesti todella kauan, siksi hieman harmittelenkin, kun en nähnyt itse kohtausta. Kuinka raju se oli tällä kertaa, kun palautuminen kesti näin kauan? Tämän toisen kohtauksen jälkeen Väinö on syönyt todella hyvin. Nirsoilua tms. ei ole havaittavissa. Ihmettelinkin sitä ääneen, miten ruokahalu voi noin tyysti muuttua ja onko sillä mitään tekemistä kohtauksen kanssa? Viime viikolla käytiin verikokeissa, sieltä ei odotettavasti löytynyt mitään. Ensi viikon keskiviikolle 14.9 varattu aika Aistin neurologille. Harmitusta tällä hetkellä aiheuttaa pelko epilepsiasta ja sen vakavuudesta. Kohtaukset on olleet rajuja ja agressio niiden jälkeen todella suuri. Pojat on eristettävä toisistaan päiväksi kun olen töissä. Öisin pelkään vähän kohtausta. Harmittaa eristää pojat toisistaan.. tuntuu pahalta jättää Väinö esim. yöksi portin toiselle puolelle. Oma ja Paavon turvallisuus on kohtauksen sattuessa tärkeää, mutta tiedän miten paljon Väinö pitää lähellä ja vieressä olemisesta.. Agressio näiden kohtausten jälkeen on vain ollut liian suuri, käy kimppuun suoraan. Muilta osin Väinö on ollut oma pirteä itsensä. Leikkii ja innostuu treenaamisesta, ulkoilusta, juoksemisesta kuten ennenkin. Hieman pelonsekaisin tuntein odotan tämän kuukauden loppua, tuleeko kohtausta ja kuinka raju se on? Toivon todella, että kohtausta ei tule.

Toko, ulkoilu ja muut tekemiset: Tokon osalta ollaan jatkettu treenaamista kuten ennenkin. Tänä syksynä ei kokeisiin mennä, jos terveys antaa periksi tavoitteeksi voimme ottaa ensi kevään. Jos lääkitykselle joudutaan, siltä osin voidaan sitten kisaaminen unohtaa. Treenaamista jatketaan omaksi iloksi sittenkin, Väinö tykkää ja minä tykkään nähdä kun kakara tykkää tehdä! Ulkoilujen osalta kesä on mennyt lähinnä uiden ja pitkiä metsälenkkejä tehden. Mökillä sienestetty, uitu ja nautittu auringosta. Kesän aikana käytiin myös kiertämässä Kuusamossa kolme patikointireittiä. Molemmat pojat oli mukana. Lopussa kuvia reissuista. Vapaanolo on tällähetkellä mallikasta. Epävarmoissa tilanteissa, kun en näe tuleeko ihmisiä vastaan, otan Väinön sivulle kulkemaan. Ei mitään seuraamista, vaan sivulla menemistä. On oppinut tämän hyvin. Hakee kontaktia vapaanaollessaan hyvin. Häntä nousee edelleen jos huomaa ihmisiä/koiria ennen minua, mutta ei lähde haukkupöhinällä vastaan. Tämä hyvä. Tosin kesän aikana on harrastanut tätäkin, mm. Eevan mökillä ilman mitään syytä. Haukkunut metsään, vaikkei siellä ketään ole. Pörriäsipelko on kesän aikana välillä pahentunut ja välillä lieventynyt. Peräpään kyttääminen oli kesä-heinäkuussa todella vahvaa. Vasta nyt syksyllä on vähitellen jäänyt vähemmälle. No mutta, arki koitetaan pitää niin normaalina kuin mahdollista. Päivä kerrallaan.

Paavo

Terveys: lonkat vaivaa. Viimeksi viime lauantaina huomasin, miten vaikeaa kulkeminen on. Kuljettiin todella loivaa alamäkeä ja Paavo nosti ravilta laukalle. Ilmeisesti takajalkojen taakse vienti tuottaa kipua. Laukka on sitten sellaista takajalkojen perässä vetämistä. *huokaus*. Autoon ei enää hyppää oma-aloitteisesti, vaan on nostettava. Alkuvuoden laihtuminen, johtui B-vitamiinien imeutymishäiriöstä, on jäänyt taakse ruokavalion avulla ja sen osalta voin huokaista helpotuksesta. Syö hyvin Trovetin Ankka/Peruna nappulaa. Kutinaa aiheuttaa ehkä hieman, välillä kirputtaa ja hankaa suupieliään mattoon, mutta aika hyvin on tätä nappulaa sietänyt. Muuten mennä porskuttaa kuin ennenkin.

Toko, ulkoilu ja muut tekemiset: Tokon osalta treenitään edelleen Anu Koivun ryhmässä. Edistystä on tapahtunut ja intoa tehdä on. Katsotaan kuinka kauan takajalat antavat treeniä ilman Rimadylia, sitten kilpailut voidaan unohtaa. Seuraaminen on kehittynyt huimasti ja häntä heiluu tehdessä edelleen! Metsässä menee kuten ennenkin. Hajut ja jäljet saavat vipinää kinttuihin, mutta muuten on todella kuuliainen. Paavon kanssa kahdestaan tehdyt lenkit ovat täydellistä mielen rentoutusta, Paven kanssa voi huoletta lähteä vapaana heti ulko-ovesta. On hyvin kuulolla. Meno on ehkä jalkojen takia hieman hidastunut ja ikäkin on tuonut ehkä hieman hidastumista, mutta muuten oikein hyvin. Väiskin toisen kohtauksen jälkeen tapahtui Paavo/Väinö suhteessa aika erikoinen juttu. Paavo pesi Väinön. En tiedä, onko tällä todellisuudessa mitään tekemistä kohtauksen kanssa, mutta jäin suu auki tuijottamaan Paavoa kun alkoi pesemään Väinön jalkoja ja korvia. Käytti pitkään aikaa tämän tekemiseen. Väinö makasi maassa ja Paavo pesi ensin tassut ja sitten korvat. Hassu tilanne, tähän asti Paavo on kyllä osoittanut täysin vastakkaisia reaktioita Väinöä kohtaan. Hellyttävää, mutta samalla tietyllä tapaa surullista. Huomaako/aistiiko Paavo, että Väinöllä ei ole kaikki hyvin?

Omat kesälomatkin on sitten tältä kesältä lusittu ja aika keskittyä kohti syksyn sateita ja pimeneviä iltoja. Halli avautuu lokakuun alussa ja siltäkin osin ollut kiireitä. Pientä stressiä, mutta ei mitään suurempaa. Lomalla tuli nähtyä Kuusamon ulkoilumaastot, Norjan Lappi ja Jäämeri, mökkielämää ja hyvää ruokaa, mikäs sen parempaa. Pieniä muutoksen tuulia on ehkä havaittavissa, mutta näistä lisää sitten, kun on jotakin kerrottavaa. Aurinkoa syksyyn!