Lomamatka on siis vietetty ja jo hyvin palattu takaisin arkeen. Matka oli aivan mahtava ja mieleenpainuva, mutta pakko myös myöntää, että kolmen viikon reissaamisen jälkeen oli kiva tulla kotiinkin . Laittelen tuossa viikonloppuna kuvia ja pientä matkakertomusta reissusta. Kuvia on PALJON, joten hetki menee ennen kun saa niistä kasattua hyvät.

Poijjat olivat siis tämän aikaa hoidossa minun  vanhemilla (Paavo) ja minun siskolla (Väiski). Molemmat olivat kuulemma käyttäytyneet hyvin, eikä mitään suurempia häslinkejä ollut päässyt syntymään. Hieman oli Pave murissut minun vanhempien vanhalle Jesselle, mutta muuten tuleet hyvin toimeen. Jaana oli sitä mieltä, että eipä hän välttämättä Väiskiä takaisin antaisikaan, mutta kyllä minä vielä tuon Hilpan itselleni halusin. Kiitos kaikille poikien hyvästä hoidosta! Paavon osalta tosin ollaan nyt hoitojakson jälkeen hieman napit vastakkain jäljelle karkaamisen kanssa. Jänöt ovat taas POP ja nenä maassa mennään, eli vanha ongelma josta jo ennen Väiskin tuloa päästiin hyvin eroon, on tullut takaisin. Toki, tällä kertaa tästä ongelmasta pääsemme eroon ehkä hitusen helpommin, koska herra P kyllä tietää mikä on sallittua ja mikä ei, täytyy vain hieman kaivella niitä muistinystyröitä . Paavon lenkit on menneet nyt siis hihnassa. Lauantaina tulee kauko-ohjattava sitruunapanta taas käyttöön. Tämä pikku apuväline osoittautui viime kerralla täydelliseksi välineeksi opettaa pois jäljelle karkailusta, joten Paavon *elvetti alkaa lauantaina. Valitettavasti näin, mutta en yksinkertaisesti hyväksy tätä pikku ajan vietettä, joka Paven mielestä taas on parasta mitä voi kuvitella tekevänsä. Keskiviikko aamuna karkasi jäljelle ja pääsi ajoonkin, oikein haukulla meni. Ei tullut takaisin, ei sitten millään. Olisi jäänyt sille tielleen jos olisin Väiskin kanssa lähtenyt kotiin. Ei ollut aikomustakaan meidän suuntaan.. Meni hermot, noin lievästi sanottuna. Pääsin onneksi kiertämään yhden ladon taakse, jonka ympärillä herra P pyöri. Ajoi ilmeisesti jänön piiloon. Muutama ärräpää siinä lensi ja sai selkäänsä.. hihna kaulaan ja kotiin. Kyllä *itutti. En koskaan ole Paavolla nähnyt tuollaista käytöstä, että ei reagoinut millään tavalla minun kutsuun / käskyyn. Ei siis elettäkään! Että semmosta.

Tiistaina 6.4 alkoi Väinön toko -kurssi HSKH:n kentällä Ojangossa. Koirakoita oli 8 kpl.

Väiski;

• Luoksepäästävyys; Istui perusasennossa, kahdella ensimmäisellä kerralla nousi seisomaan ja oli menossa iloisesti ohjaaja kohti. Kouluttaja palasi takaisin tulosuuntaan. Kahdella seuraavalla yrityksellä istui nätisti vierellä, katsoi kouluttajaa mutta pysyi paikoillaan. Antoi tassua, kun tämä tuli koskettamaan . Oikein hyvät kaksi viimeistä suoritusta!
• Paikkamakuu; Vaikuttaa vielä hyvin epävarmalta. Alkoi mm. nuolemaan kikuliaan kesken kaiken... No ehkä hieman märkä alusta vaikutti asiaan, mutta ei tod mitenkään hyvä suoritus. Kaikki koirakot oli rivissa n. 3 m välein. Muuten pysyi ihan OK maassa, vähän pälyili kavereita kohti, mutta pysyi maassa. Lisää treeniä tähän!
• Seuraaminen; Nostin virettä ensin vetoleikillä. Irti -käskyn jälkeen suoraan liikkeelle ilman perusasentoa. Seuraaminen oli oikein hyvää! Paikka oli hyvä! Kontakti pysyi hienosti. Palkka sukkawubba; pitkän ja paksun polvisukan (jalkapallo) sisään työnnetty wubba. On muuten Väiskin mielestä paras riehunta kapine ikinä!! Hyvä niin, toimii todella hyvin palkkana. Seuraamisen yhteydessä otettiin myös 3 krt liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno oli nopea ja jäi kun tatti. Vapautus maasta.

Hauskintahan tässä hommassa oli se, että seuraamistreenit otettiin omalla ajalla, kun toinen koirakko teki ohjaajan kanssa. Kun tuli meidän vuoro, Väiskillä meni pupu pöksyyn. Istui kyllä nätisti perusasennossa, mutta seuraaminen tai edes liikkeelle lähtö ei onnistunut. Kentän reunalla oli muutama reppu joita jäi tuijottamaan.. ihme touhua! En kyllä aina pysy tuon penskan perässä. Otettiin sitten vain leikkiä ja sen ohessa maahanmenoja, josko ensikerralla onnistuisi ihan kouluttajankin edessä että edes pystyttäisiin näyttämään jotakin osaamista..

Paavo;

Kevään ensimmäiset agitreenit Ojangossa ennen Väiskin toko treenejä. Paljoa ei vielä ollut esteitä kentällä, mutta ihan kiva pikku harjoitus saatiin aikaiseksi. Otettiin puomi + kontaktit, kiertoharjoituksia aidoilla ja kepit. Lisäksi otettiin eri kulmia putkelle. Puomilla kontaktit alkaa olla hyvät, minun vain täytyy vielä olla tarkka käskyjen kanssa ja oman ohjauksen kanssa. Vartaloavulla ts. hidastamisella + käskyllä hidastaa loppuun ja jää istumaan kontaktille. Tämä hyvä edistys! A-esteen harjoittelu on jäänyt nyt talviaikaan vähemmälle ja se on muutenkin Paavolle hankala este lonkkien takia. Mutta kuhan este tulee kentälle, otetaan sekin varmaksi. Aidan kiertoharjoitukset menevät vasemman kautta paremmin kun oikean, ilmeisesti on tullut treenattua enemmän vasenta, kun se tuntuu itsellekin luontevammalta. Otettiin kahdella aidalla kiertoharjoitukset ja käännökset olivat minun mielestä hyvin napakoita! Ei karannut kauas käännöksellä vaan vartalo-ohjaus ennen hyppyä tuntuisi toimivan jo hyvin. Sylkkäritkin onnistuvat jo kohtalaisesti. Kepit menevät jo ihan OK, vielä tarvitsee tarkan käsiohjauksen, mutta suunta on oikein hyvä! Edistystä siis, eikä kaikki ole unohtunut loman aikana! Putkeen "sukeltaminen" ei Pavelle ole ongelma. Voidaan ottaa ohjaus jo ihan pimeästä kulmasta eli niin että putken suu ei näy Pavelle. Oikein hyvät treenit ja Pavekin näytti nauttivan taas tekemisestä!