Meikäläiseen on kyllä iskenyt nyt lorvikatari! Tiedän, että olisi miljoonaziljoona asiaa jotka pitäisi tehdä, mutta niin vain sitä huomaa illalla kymmenen aikaan että ei taasen ole saanut mitään aikaiseksi. Nämä asiat ovat lähinnä kotihommia tms. omia keskeneräisiä tekemisiä, joita ei vain ole saanut vietyä päätökseen. Muistuttavat kyllä joka päivä olemassa olostaan, niin kuin keittiön ja makuuhuoneen verhot, jotka ovat edelleen silittämättä ja lyhentämättä.. eihän tässä talossa olla asuttukaan kuin vasta vuosi.. hah.

Mutta siis, lenkin päätteeksi pari harjoitusta. Koetin Väiskin kanssa seuraamista ja liikkeelle lähtöä. Patukka oli taskussa piilossa, mutta niin vain kontakti piti!! Palkkasin namulla, patukkaa en käyttänyt nyt ollenkaan. Oikein nätisti lähti perusasennosta mukaan, pari askelta ja palkka. Hyvä Väiski! Sitten otettiin liikkeestä seisominen, tähän otin Väiskin vain mukaan taasen, ei aloitettu perusasennosta. Jää edelleen hyvin. Nyt huomasin, että ollaan ilmeisesti liian rutiinin omaisesti harjoiteltu tätä.. Ollaan menty n. 5-6 askelta pysäytys ja mie jatkanut n. 10 askelta eteenpäin. Hyvin jää ei siinä mitään, mutta alkaa ennakoimaan ts. hidastamaan seuraamisessa kun se kohta missä olen pysäyttänyt tulee. Sanoitkos Eeva tästä viime lenkillä jotakin? Että koira oppii askelmäärät yms. ja sen vuoksi harjoitusta pitää vaihdella. No juu, paikkaa on vaihdeltu, mutta matka on pidetty tarkoituksella lyhyenä. Että tällainen ongelma tällä kertaa..

Paven kanssa otettiin liikkeestä maahan menoa, alustana etupihan laatat sisään tulon kohdalla. Parilla ensimmäisellä kerralla valui maahan niin kuin ennenkin. Otettiin patukan kanssa riekkumista, irrotuskäsky ja maa. Tällä tavoin harjoitellessa menee siis maaten nopeasti, ilman istumisia ensin. Riekkumisen jälkeen Pave vauhdista seuraamiseen ja maa -käsky. Ja sinne uppos! En uskaltanut ottaa toista kertaa, yksi hyvä suoritus ja hirmuiset kehut ja namut päälle. Hyvä!!!

Loppuviikko meneekin treenien osalta ehkä vähän hiljaiselon puolelle, on jos jonkimoista menoa. Hyvä mieli jäi molempien poikien onnistumisesta, Väiskin seuraamisesta ja Paven liikkeestä maahanmenosta.