Viikonloppu hurahti taasen ohi ja meikäläisen viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Pakko kyllä myöntää, kyllä tästä lomalla olosta on alkanut jo nauttia. Aamulla saa nukkua vähän pidempään ja mennä sen pituiselle lenkille kun huvittaa tai suoraan aksaamaan kentälle. Tämä viikko pitää sisällään hallin valmisteluja ensi viikon alustan tuloon ja agility esteiden saapumiseen. Tänään suunniteltiin valaistusta ja muutama lisälamppu kattoon laitetaankin, jotta valaistus olisi mahdollisimman hyvä harrastamiseen. Tästä projektista on kyllä tullut mieleinen, alkaa vähitellen hahmottua hallin rakenne, vaikkei kalusteet ole vielä saapuneetkaan. Mahtava fiilis, oma harjoitteluhalli!! Paavolle tuossa juttelinkin, että eipä taida herra P tietää mitä mamma rakentaa, noh kohtahan se sillekin selviää!

Lauantaina aksattiin kera Sanna, Wade ja Lotte. Kovasti on Lotte kehittynytkin kentällä, kiva oli seurata tytsyn menoa kentällä! Kovasti on Lotte aikuistunut sitten viime näkemän, mahti likka! Wadella ja Pavella oli taasen omat marmattelut käynnissä, tosin ihan mallikkaasti n. 5 m hajuraolla kulkivat. Kentällä otettiin menneen torstain rata, Sanna ja Wadekin kokeilivat ja hienosti se meni. Itse tein radan takaperin. Ihan mielenkiinnosta. 11.9 startataan Purinan agikisoissa ja luvassa on kaksi starttia. Sitä jännittäessä siis! Tavoite lauantain kisoista on seuraava nousu 0:lla. Katsotaan kuis käy. Väinökin pääsi aksaamaan ja kylläpä siltä taasen sen verran tarmoa löytyi, että vakavasti harkitsen sen kanssa kisaamiseen tähtäävää reeniä aloittavani. Tosin kontaktit ja kepit on vielä 0-tilanteessa eli niiden osalta ei olla juuri mitään tehty. Motivaatiota reenaamiseen tulee varmasti tuosta hallista, helpottaa kovasti kun ei mene ajomatkoihin aikaa.

Tänään suunnattiin tuonne lähipelloille lenkkeilemään. Tulipahan siinä sivussa räpsästyä muutama kuva, kun herra P ja herra V päättivät esittää lintukoiria.

Hajut vie

Herra V päätti käydä katsomassa mitä haju tuo tullessaan

Pitihän sille vähän yrittää seisoskellakin, mutta aika cityseisonnaksi meni

Pavekin ihmetteli, mutta päätti olla likaamatta tassujaan ja seurasi herra V:n touhuja

Suuret mehtäläiset..

Sitten herra P:tä vietiin.

Hurjan viisaan näköinen koira.

Väiskikin yrittää, tosin siinä onnistuukin, näyttää siis viisaammalta.

Tuolta se tuli..

Ja tuonne se meni.. Väiski nimittäin!

Aurinkoista syyskuun viikkoa toivottaa Nurmikartanon väki!