Viime viikon sateet väistyivät vihdoin ja viimein. Viikonloppu onkin ollut varsin miellyttävä. Kameraakin sain ulkoilutettua viime viikolla kerran. Aurinko näyttäytyi eilen perjantaina, tänään ollaan oltu vähän pilvessä, koko porukka. Tänään käytiin Paven kanssa tokoilemalla AT Canis hallilla ja ihan mukavalla mallilla ollaan marraskuun kisoja ajatellen. Tavoitteena edelleen ALO1. Mun mielestä mahkut siihen on. Ainoat paikat johon voi ns kosahtaa on hyppy ja paikkamakuu. Paikkamakuusta ei karkaa toisen koirien luo, mutta vire vaikuttaa todella paljon. Melkeinpä hännän heilumisen määrästä voi päätellä, pysyykö maassa vaadittavat 2 min vai ei. Tähän asti on ollut ok taas treeneissä. Huomenna katsotaan sitten Anun treeneissä myös, missä ollaan. Hyppy on siitä vähän mysteeri, että ei oikein tiedetä miksi ei aina hyppää? Osaa kyllä ja tekee, kuten lopun videosta näkee. Sunnuntain treeneissä ei ole kertaakaan hypännyt ensimmäisellä. Hallilla ei ole mitään ongelmaa, ilmeisesti vieraat hypyt aiheuttavat ongelman. Koetettiin, et jos kävis ohi kävelemässä ja sais samalla ohimennen haistaa hypyn, ei vaikutusta. Katsotaan, josko tähän saatais jonkinlainen muutos. Voi toki olla lonkistakin johtuva, mutta miksi sitte ei aina jätä hyppäämättä? Ohessa kuvapläjäys menneeltä viikolta.

Viime viikon meillä oli hoidossa hemaiseva parsonrusselneiti Frida. Tytön omistajat olivat matkoilla ja pojat saivat kerrankin tyttöseuraa kotia. Viikko meni oikein mukavasti ja varsinkin Väinö oli innoissaan Fridan vierailusta. Sen mielestä oli kivaa, kun joku jaksoi temuta illat pitkät korvissa ja kaulanahassa kiinni. Kokoero oli ehkä jokseenkin hulvaton!! Mutta niin vain kävi, että Väinö makoili (lue riehui) pääosin maasta käsin ja Frida sai pomppia sen päällä miten tykkäsi. Hassu parivaljakko. 

Väinö on ollut täysin normaali. Lääkitys on näemmä auttanut, kohtauksia ei ole nyt tullut ja humalainen olotilakin on jo väistynyt. Tosin epilepsialääkityksen lisäksi on nyt syönyt myös antibioottia, kun päättivät Paavon kanssa ottaa ruokakupilla yhteen. Annoin Fridalle ruoan portin toiselle puolelle ja Väiski päätti silloin siirtyä n. 30 cm omalta kupiltaan ja alkaa murisemaan Fridan kupin päältä. Noh. Pave päätti sitten salamana pinkaista Väinön kupille, siellä oli vielä muutama nappula jäljellä. Siitä se ilo sitten syntyi.. Rähinän päätteeksi Väinön vasen silmä sai hieman osumaa. Samoin Paven leuka. Pahemmilta naarmuilta loppujen lopuksi säästyttiin. Silmäkulma turposi varsin kauniiksi, mutta muuten kunnossa. Tulehtumisen takia antibioottia on nyt syöty, mutta sekin alkaa olla loppusuoralla. Sain pojat erilleen varsin nopeasti, mutta pikku naarmuilta ei siis säästytty. 

Tänään käytiin myös Paven kanssa tokoilemassa. Väiskikin pääsi tekemään. Paavon kanssa tehtiin ns kisamainen, palkan sai vasta lopussa. Mun mielestä meni hyvin. Pientä hiomista vielä, mutta muuten ok. Ohessa kuvaa.. äänet kannattaa hiljentää, humu taustalla on jostain syystä varsin kova.

 

Paavon häntä heiluu koko treenin ajan. Minusta se on ihan hauskan näköistä, joku ei ehkä tykkää, mut mun silmään se näyttää siltä et Pave tekee mielellään töitä mun kanssa ja nauttii tekemisestä. Kattokaas muuten miten Pave esim nousee liikkeestä maahan menon liikkeelle lähdössä! Ei näytä ihan tervelonkkaisen ylösnousulta.. Toivotaan nyt et lonkat kestää ja saadaan vielä monta hännän heilutusta nähdä! Väinön seuraaminen on paikkapaikoin ihan hyvää, välillä irtoaa liikaa, mutta kontakti pysyy loppupelissä aika hyvin. Luoksetulo on vauhdikas. Vitsi mikä tyyppi!

Huomenna treenit ja sitten kohti ensi viikon haasteita. Aurinkoa tulevaan viikkoon.