Dodiin, leiriltä on palauduttu kotiin ja muutenkin palauduttu suhteellisen rankasta viikonlopusta. Leiri oli oikein mukava, mutta todella kuuma. Elohopea paukutteli 32 asteessa lähes joka päivä, joten niin omistajalla kun Pavellakin oli hieman tukalat oltavat. Leiri alkoi meidän osalta torstai päivänä taipumuskoeharjoituksilla. Suunnattiin siis metsään. Voitte vain kuvitella mitenkä paljon siellä oli paarmoja ja ISOJA vielä. Lisäksi tuolla Punkalaitumen metsissä on paljon kärpäsiä. Niitä jotka eivät tee mitään, mutta tunkevat joka paikkaan.

Aloitettiin haun treenaamisella hakkuuaukealla. Paavo väsähti heti tai no oli jo valmiiksi väsynyt, vaikka viilennystä oli autossa tarjolla. Kouluttaja sanoi, että oltiin sitten "sunnuntai kävelyllä". Noh, minkäs teet, kun ei koira jaksa niin ei jaksa. Tämä kyllä alkoi vähän huolettamaan sunnuntain osalta, koska silloin koiruuden pitäisi olla iskussa. Seuraavaksi ammuttiin haulikolla kahdesti. Ensimmäiseen ei juurikaan reagoinut, mutta toisella hypppäsi auton takakonttiin. Kokeessa haun aikana ammutaan kerran, joten en siitä suuremmin ollut huolissani. Ampumisen jälkeen oli vuorossa jälki, joka vedettiin tuoreena pakastetulla ja nyt sulatetulla teerellä. Jälki oli hyvä ja nopea, nenä vei ja hyvä niin. Iltapäivällä oli vuorossa riistapukin hakutreenit, eli vesityöskentely. Uiminen ei todellakaan ollut ongelma tällä säällä. Päivä oli todella kuuma ja molemmat oltiinkin aivan poikki. Uni maistui illalla molemmille.

Perjantain ja lauantain minä kyykin MH-luonnekuvauksessa toimitsijana. Taas nähtiin paljon erilaisia sprinkkuja ja muutama muun rotuinenkin. Parhaiten mieleen jäi yksi suursnautseri, lähinnä kokonsa puolesta, oli se vaan niin vaikuttavan näköinen ja oloinen. Kuvauksen osalta suoriutui kaikesta hyvin lunkisti ja tasapainoisesti.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa viralliset spanieleiden taipumuskokeet. Aamulla vähän jännitti, lähinnä sen haun vuoksi, mutta koitin tsempata itseäni olemaan huolehtimatta. Päivä alkoi koevuoron arvonnalla ja tuomarin puhuttelulla. Koetta tuomaroi kaksi tuomaria, joista meidän oli Tero Mettälä. Koirakoita oli yhteensä 18 ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään. Me Paven kanssa olimme toisen ryhmän viidentenä. Koepaikka oli harjoitusalueen lähellä ja autot sai onneksi varjoon. Pavella oli autossa kasteltu pyyhe viilentämässä ja pidin välillä auton ja ilmastoinnin päällä. Autossa oli kyllä luksus oltavat, ihanan viileää. Ohessa taipparin arvostelu ja omat mietinnät päälle.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Mukava ja rauhallinen koira, jolle ryhmässä olo ei tuota ongelmia. HYVÄKSYTTY (Eipä ollut Pave pahemmin kiinnostunut muista koirakoista, hyvä niin)

Haku ja laukaus

Halutonta hakua. Pieniä ilmavainuisia pistoja ohjaajan kehoituksesta. Riistan hajujälki aiheuttu innostusta, joka lopahti haulikon laukaukseen, minkä jälkeen koira tukeutui ryhmään. Tulee ensi käskystä luo ja antaa kytkeä itsensä. HYLÄTTY (Prkl... en paremmin sano. Tuomarin arvostelu oli mielestäni jotakin aivan muuta mitä metsässä tapahtui. Paavo irtaantui heti alusta n. 20 - 25 m päähän meistä. Nuuski mielenkiinnolla metsää ja teki muutamia pidempiäkin irtiottoja. Laukauksesta pysähtyi, mutta jatkoi kehoituksesta hakua häntä heiluen. Alettiin palaamaan takaisin tulosuuntaan, jolloin Pave tuli ryhmän luo. Niin en ymmärrä siksi tuota arvostelua!! Mitä sen sitten olisi pitänyt olla?)

Jäljestys

Rauhallinen, ohjattu lähtö jonka jälkeen tarkkaa maavainuista ja varmaa jäljestystä pienin sik-sak kuvioin. Kaadon nuuhkii ja näykkii. HYVÄKSYTTY (Tämä osa-alue meni just niin kuin piti)

Vesityö

Innokkaasti ensi käskystä veteen, mistä tuo pukin ohjaajan käteen. HYVÄKSYTTY (Teki vielä "voitto pissat" pukki suussa, kun nousi ylös vedestä, hih)

Tottelevaisuus

Koira tottelee ohjaaja hyvin. HYVÄKSYTTY

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Hyvin metsässä toimiva pari. Helteinen ja kuiva metsä vain ei ollut paras mahdollinen paikka koiralle.

Kokonaisarvostelu HYLÄTTY

Kyllä harmitti, harmitti Paven puolesta, koska mun mielestä se teki niin hyvää työtä. Se vaan ei ilmeisesti riittänyt tuomarille tällä kertaa. Tosin olisi ollut kiva kuulla, millaista sen haun olisi sitten pitänyt olla. Ei voi mitään, ensi kerralla paremmin..

Kyllä oli takka ns. tyhjä viikon lopun jäljiltä. Pave veti sikeitä koko automatkan eikä kotonakaan juuri hereillä ollut. Väinö tuli joskus puolen yön aikaan kotiin, minä olin nukahtanut sohvalle ja siinä jatkoinkin unta aamuun asti. Leirillä treenittiin myös omalla ajalla agiliitoa, seuraavan viikon ensimäisiä virallisia agikisoja ajatellen.