Paavon ja Väinön blogi - vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Vuosi vaihtui pikku pakkasessa ja tänään meitä hellittiin ihanalla auringon paisteella. Putken päähän valon kunniaksi pääsi Mr. Vemmelsääri. Vauhtia piisasi taas olan takaa! Ihana uutinen tuli myös uuden vuoden kunniaksi, olen niin onnellinen teidän puolesta ;). Seuraavaksi Mr. Vemmelsäären sinkoilut:

Oikee, eiku vasen, eiku oikee!!

Päjötys.

Ja taas mennään!

Mukavata alkavaa viikkoa! Toivottavasti alkaisi jo muutama lumihiutale leijailla maahan, tulisi hieman enemmän valoa!

Vuoden 2011 harrastustavoitteet Paavon osalta menivät jo viime vuoden lopulla mönkään lonkkien huonon kunnon vuoksi. Hieman on yritetty tokolla asiaa paikkailla, mutta tähän ei ole ehkä ohjaaja syttynyt niin kuin pitäisi. Paavo olisi kisavalmis jos ohjaaja eli minä, jaksaisin vain painaa, mutta nyt ei jaksa. Paavo osaa liikkeet, mutta minä en osaa / tunnista sen virettä, milloin ja miten sen saa oikeanlaiseksi. Tällä hetkellä kosahdetaan ihan ihme juttuihin; paikkamakuussa on puskettava mattoa yms. tasoisiin.. En tiedä. Toivon, että kevät toisi jonkinlaisen suunnan muutoksen tähän. Terveyden osalta mennään niin kuin aiemminkin tänä vuonna. Rimadylia ei olla tarvittu ja linkkaukselta on vältytty. Harmaantunut on herra jonkun verran, charmantti tuittupää edelleen.

Väinö on saanut olla hömppä oma itsensä. Harrastustavoitteet saivat kolauksen kesällä puhjenneen epilepsian myötä. Myös pörriäispelko on tullut jäädäkseen, ainakin viime kesä meni pelon vallassa. Tokoon Väinö on syttynyt, tekee innolla kaikkea mitä siltä vaadin. Harrastamista jatketaan, ei kisamielessä, mutta mielen virkeyden myötä. Terveyden osalta ollaan saatu olla ilman epilepsiakohtauksia nyt jo hyvä tovi. Sormet ja varpaat ristissä joka päivä tämän suhteen, että saisimme ollakin ilman. Muuten Väinö on silminnähden piristinyt ja palannut taas leikkisäksi omaksi itsekseen. Viimeksi tänä aamuna katselin sen touhuja kun lelukori piti teurastaa. Ei voinut muuta kun hymyillä!

Mitäs sitten muuta. Pojat ja minä muutettiin joulukuun alussa Lahteen. Eli meidät löytää tällä hetkellä koluamasta Ahtialan metsiköitä. Sain uuden työpaikan Lahden keskustasta L-Fashion Groupilta, kotoisammin Luhdalta. Uudet tuulet puhaltivat tänne suuntaan, ei kovin kauas kuitenkaan. Vuoden 2012 tavoitteet ja suunnitelmat ovat vielä auki. Toivon kuitenkin löytäväni suunnan niin koiruuksien kuin itsenikin kanssa. Hetkeksi olen kuitenkin pysähtynyt tänne. Lunta toivoisin tulevan mielellään heti, alkuviikosta lämpöasteita liki +10 ja vettä kaatamalla, hieman alkaa jo korpeamaan..

Uusia tuulia Uuteen Vuoteen 2012!

Minä rauhoitun aina kun alkaa sataa lunta
ja aina kun näen ihmisen koiran kanssa.
Sillä ihmisellä ei ole mitään hätää.

(Eeva Kilpi 1982)

Toivottaa Niina ja karvakorvat Paavo ja Väinö!

Syksyn kunniaksi käytiin Paavon kanssa korkkaamassa liki vuoden tauon jälkeen tokokisat. Treenit on tehty sillä silmällä, että yhtä ALO1 tulostä lähdettiin hakemaan, sitä ainoaa jonka jälkeen suuntana AVO. Koe meni kokonaisuudessaan hyvin. Lisään arvostelun tähän hetken päästä, kun unohtui lappu porukoille. Yksilöliikkeet meni mielestäni hyvin. Paavo työskenteli mielestäni hyvällä vireellä ja mielenkiinto työskentelyyn säilyi. Paikkamakuu meni 0. Paavo päätti n. minuutin makuun jälkeen nousta istumaan ja rapsuttamaan kainaloaan.. Ajattelin, että olisi pysynyt edes istuillaan episodin päätteeksi, mutta tuntui unohtaneen koko homman pointin siinä autuaasti itsenään kuopsuteltuaan. Katsoi vieressä makaavaa bokseria ja varuiksi ärähdin, että ei lähde pilaamaan toisen paikkamakuuta. Tällöin tuomari käski hakemaan koiran. Ennen Paavon rapsutuksia viereinen saksanpaimenkoira nousi ylös ja alkoi ulvomaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut rivin muista koirista.

No mutta. Harmitti tuo paikkamakuu. Ilman sen nollautumista, tulos olisi ollut oikein hyvä. Pikkusisko Jaana oli kuvaamassa kisat, alun seuraaminen puuttuu, mutta muuten saatin todistusaineisto kasaan.

Luoksepäästävyys: 9 Nousi häntäheiluen kohti tuomaria, palasi kontaktiin sivulle

Paikkamakuu: 0 Nousi istumaan, alkoi rapsuttamaan kainaloaan, katsoi viereistä, ärähdin ja koiran haku pois

Seuraaminen kytkettynä: 8 Seurasi nätisti, täyskäännöksissä jäi haaveilemaan hetkeksi.

Seuraaminen vapaana: 9 Seurasi todella hienosti ja piti paikan, 2 täyskäännös aukesi, siitä vähensi pisteen.

Liikkeestä maahan: 8 Alkoi nuuskimaan maata seuraamisessa (näkyy videolla). Vähensi pisteet nuuskimisesta.

Luoksetulo: 10 Eip mitään lisättävää.

Liikkeestä seiso: 9 Otti pari askelta käskyn jälkeen.

Estehyppy: 7 Tupla käsky. Videolta näkee kun annan ensimmäisen, häntä lakkaa heilumasta, toisella lähti ja hyppy muuten hyvä.

Kokonaisvaikutus 8 ½. Haistelu ja muutama piippaus yksilöliikkeiden välissä. Muutoin hyvä yhteistyö! Tykkäsin itse sitä, miten Pave odottaa suurimman osan ajasta liikkeiden välissä oikein hienosti. Seuraava koepaikka varmistusta vaille 27.11.

Tuomarina kokeessa Katja Rautiainen.

Viime viikon sateet väistyivät vihdoin ja viimein. Viikonloppu onkin ollut varsin miellyttävä. Kameraakin sain ulkoilutettua viime viikolla kerran. Aurinko näyttäytyi eilen perjantaina, tänään ollaan oltu vähän pilvessä, koko porukka. Tänään käytiin Paven kanssa tokoilemalla AT Canis hallilla ja ihan mukavalla mallilla ollaan marraskuun kisoja ajatellen. Tavoitteena edelleen ALO1. Mun mielestä mahkut siihen on. Ainoat paikat johon voi ns kosahtaa on hyppy ja paikkamakuu. Paikkamakuusta ei karkaa toisen koirien luo, mutta vire vaikuttaa todella paljon. Melkeinpä hännän heilumisen määrästä voi päätellä, pysyykö maassa vaadittavat 2 min vai ei. Tähän asti on ollut ok taas treeneissä. Huomenna katsotaan sitten Anun treeneissä myös, missä ollaan. Hyppy on siitä vähän mysteeri, että ei oikein tiedetä miksi ei aina hyppää? Osaa kyllä ja tekee, kuten lopun videosta näkee. Sunnuntain treeneissä ei ole kertaakaan hypännyt ensimmäisellä. Hallilla ei ole mitään ongelmaa, ilmeisesti vieraat hypyt aiheuttavat ongelman. Koetettiin, et jos kävis ohi kävelemässä ja sais samalla ohimennen haistaa hypyn, ei vaikutusta. Katsotaan, josko tähän saatais jonkinlainen muutos. Voi toki olla lonkistakin johtuva, mutta miksi sitte ei aina jätä hyppäämättä? Ohessa kuvapläjäys menneeltä viikolta.

Viime viikon meillä oli hoidossa hemaiseva parsonrusselneiti Frida. Tytön omistajat olivat matkoilla ja pojat saivat kerrankin tyttöseuraa kotia. Viikko meni oikein mukavasti ja varsinkin Väinö oli innoissaan Fridan vierailusta. Sen mielestä oli kivaa, kun joku jaksoi temuta illat pitkät korvissa ja kaulanahassa kiinni. Kokoero oli ehkä jokseenkin hulvaton!! Mutta niin vain kävi, että Väinö makoili (lue riehui) pääosin maasta käsin ja Frida sai pomppia sen päällä miten tykkäsi. Hassu parivaljakko. 

Väinö on ollut täysin normaali. Lääkitys on näemmä auttanut, kohtauksia ei ole nyt tullut ja humalainen olotilakin on jo väistynyt. Tosin epilepsialääkityksen lisäksi on nyt syönyt myös antibioottia, kun päättivät Paavon kanssa ottaa ruokakupilla yhteen. Annoin Fridalle ruoan portin toiselle puolelle ja Väiski päätti silloin siirtyä n. 30 cm omalta kupiltaan ja alkaa murisemaan Fridan kupin päältä. Noh. Pave päätti sitten salamana pinkaista Väinön kupille, siellä oli vielä muutama nappula jäljellä. Siitä se ilo sitten syntyi.. Rähinän päätteeksi Väinön vasen silmä sai hieman osumaa. Samoin Paven leuka. Pahemmilta naarmuilta loppujen lopuksi säästyttiin. Silmäkulma turposi varsin kauniiksi, mutta muuten kunnossa. Tulehtumisen takia antibioottia on nyt syöty, mutta sekin alkaa olla loppusuoralla. Sain pojat erilleen varsin nopeasti, mutta pikku naarmuilta ei siis säästytty. 

Tänään käytiin myös Paven kanssa tokoilemassa. Väiskikin pääsi tekemään. Paavon kanssa tehtiin ns kisamainen, palkan sai vasta lopussa. Mun mielestä meni hyvin. Pientä hiomista vielä, mutta muuten ok. Ohessa kuvaa.. äänet kannattaa hiljentää, humu taustalla on jostain syystä varsin kova.

Paavon häntä heiluu koko treenin ajan. Minusta se on ihan hauskan näköistä, joku ei ehkä tykkää, mut mun silmään se näyttää siltä et Pave tekee mielellään töitä mun kanssa ja nauttii tekemisestä. Kattokaas muuten miten Pave esim nousee liikkeestä maahan menon liikkeelle lähdössä! Ei näytä ihan tervelonkkaisen ylösnousulta.. Toivotaan nyt et lonkat kestää ja saadaan vielä monta hännän heilutusta nähdä! Väinön seuraaminen on paikkapaikoin ihan hyvää, välillä irtoaa liikaa, mutta kontakti pysyy loppupelissä aika hyvin. Luoksetulo on vauhdikas. Vitsi mikä tyyppi!

Huomenna treenit ja sitten kohti ensi viikon haasteita. Aurinkoa tulevaan viikkoon.

Lisäänpäs tännekin puolelle päivityksen Väiskin tilasta.

Maanantaina tuli 3 viikkoa täyteen lääkityksen kanssa. Ei oikeastaan erikoisemmin ole vaikuttanut. Iltaisin on väsynyt tai siis kun nukahtaa, niin näyttää että herääminen on vähän niin ja näin. Nukkuu hyvin sikeästi. Takapää ei oikein pääse liikkeeseen mukaan jos esim. vaihtaa paikkaa. Saattaa kaatuilla tai hoiperrella. Ihan ensimmäisinä päivinä käveli päin seiniäkin. Tultiin siihen tulokseen, että kun nukahtaa niin on niin väsynyt, että kroppa ei oikein herätessä pääse heti mukaan. Viime viikolla piippaili jonkin verran iltaisin. Saatoi istua sohvan eteen ja tuijottaa minua ja piippailla tai urista. Haastaa Paavoakin leikkiin. Tämä tosin ei välttämättä johdu lääkkeestä, vaan ihan jostain muusta. Väiski veteli aikansa kuluksi yhden mun korkkarin ja kirjan viime viikolla! Joku ihme syksypömis sillä taitaa olla menossa. Tehty on ihan yhtälailla kun ennenkin, lenkkeilty ja tokoiltu, silti virtaa tuntuu riittävän. Aamu- ja iltaruoan jälkeen lelut ja luut saa sellaista kyytiä, mitä eivät ole sitten pentuajan saanet. Ihan kiva ilmiö, mutta kuhan jättää huonekalut yms. rauhaan! Loppuviikosta postikin oli saanut kyytiä. Lelut vaihtavat myös päivän aikaan paikkaansa. Tuntuu, että tuon toisen kohtauksen jälkeen Väiskistä on tullut mun silmissä jotenkin ”normaali”, palannut takaisin hömpäksi itsekseen, samanlaiseksi kun pentuaikana. Voin kyllä olla väärässä, muutamaan asia on noussut erityisesti esille. Ensinnäkin syöminen. On ihan uskomaton juttu, että 2 vuoden paastoamisen jälkeen Vemmelsääri syö kun hevonen! Ihan sama mitä nappulaa ja pelkkä nappula vedellä kostutettunakin käy paremmin kuin hyvin. Aiemmin nappulat (acana / royal canin) oli yök ja lihakin jäi kuppiin usein. Kelpaa jopa lenkeillä palkkiona! Sitten toinen juttu on se pelkohaukkuminen metsässä jos joku tulee vastaan. Ei tietoakaan näinä päivinä! Toki tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä kohtausten/sairauden kanssa, mutta muutos on tapahtunut toisen kohtauksen jälkeen. Muutenkin Väiski kuulolla paremmin. Toki tähän olen ehkä vaikuttanut itsekin hieman. Ruokahalun myötä ollaan treenitty luoksetuloja vapaana ollessa aika hanakasti. Ruoka kun kelpaa, niin on aikamoinen motivaattori luoksetulon suhteen.

Kaikki on siis Väiskin osalta hyvin. Ruohoa syö silloin tällöin, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut oksentaa. Toivotaan että kohtaukset pysyvät poissa! Ainoa mikä harmittaa tuon lääkityksen suhteen on tuo doping juttu. Väinö alkais olla liikkeiden osalta valmis starttaamaan tokokisoissa. Väinön kasvattaja kertoi, että Viron puolella olis mahdollista kisatakin. Siellä kun nuo doping säännökset on hieman eri tasolla kun täällä Suomessa. Tosin, en kyllä ymmärrä miten epilepsiälääkitys voidaan käsittää suoritusta parantavana? Lähinnähän se tekee koirasta uneliaan ja jossainmäärin laiskankin! No mutta katsastellaan ja kuulostellaan.

Hallikausikin tärähti taasen käyntiin, omat pienet kiekuransa sekin syksyyn tuo. Tänään paistaa kyllä arska sen verran kivasti, että suunnataan koko porukka Vaakkoisiin. Jospa ulkoiluttaisi kameraakin samalla. Aurinkoista viikkoa!

Väinön lääkitys aloitetaan tänään ilalla. Annostus 1 ½ tablettia Barbivet 60 mg kaksi kertaa päivässä. Hirvittää ja pelottaa aivan sikana. Tänään käytiin lenkillä Vaakkoissa ja siinä hymyssä suin seurailin Vemmelsäären touhuilua. Ajattelin, että miten se mahtaa ottaa lääkityksen tuoman sivuvaikutuksen: apaattisuuden ja väsymyksen. Ajatus "haluttomasta" Väiskistä pelottaa ja tuntuu pahalle. Toivon todella, että lääkityksestä on tarvittava apu, eikä tätä käydä läpi turhaan. 

En tiedä miksi, mutta edelleen karsastan lääkityksen aloittamista. Se on nyt kuitenkin aloitettava ja näin teen. Olen nyt 2 päivää saikulla tämän samperin flunssan takia, joten voin seurata miten lääke alkaa vaikuttamaan. 

Perjantai 16.9.2011 / 3. kohtaus

Edeltävä tila: syönyt hyvin / hervoton ruohon syöminen

Kohtaus: Oksentaminen / tajuttomuus / kramppaaminen / silmät auki / kova vinkuminen / herkellinen rauhoittuminen / anaalinesteiden tyhjennys / Kesto n. 2 - 3 min.

Jälkitila: vahva agressiivisuus / järjetön ruokahalu / syliin ja vasten hyppiminen / Palautuminen n. 15 min lukuun ottamatta ruokahalua (koko illan todella nälkäinen).

Omat pohdinnat: syö heinää huonoon oloon -> huono-olo merkki tulevasta kohtauksesta? Agressiivisuus edelleen todella vahva. Kohtaus tapahtui kadulla klo 16.30, joten jouduin pitämään Väinöstä kiinni. Tällä kertaa ei "halvaantunut", vaan oli hyökkäysvalmiina heti kohtauksesta toettua. En halunnut sen sinkoavan auton alla tai ohi kulkevien ihmisten lahkeisiin. Silmät olivat auki tämän kohtauksen aikana ja pullistuivat hieman ulospäin. Vinkui kovaan ääneen koko kramppaamisen ajan. Lääkitys on kai nyt aloitettava, ei ole enää vaihtoehtoa. Harmittaa. 

Voi elämä.

Siinäpä se otsikossa komeilee eilisen Väinön tutkimuskäynnin lopputulos. Kävimme eilen Eläinsairaala Aistissa neurologin tutkimuksissa. Väinölle tehtiin ensin neurologinen yleistutkimus, jossa eläinlääkäri katsoi Väinön askelluksen, asennon, asentoreaktiot, selkäydin refleksit sekä aivohermot. Hyvin antoi Väinö eläinlääkärin tehdä tutkimukset. Ei vierastanut tilannetta ja oli muutenkin hyvin sosiaalinen. Siitä sitten magneettikuvaukseen, jossa kuvattiin aivot kasvainten tai synnynnäisen vian poissulkemiseksi. Mitään ei löytynyt. Magneettikuvauksessa isot aivot, aivorunko ja pikkuaivot olivat normaalit, eikä varjoaineella löytynyt mitään korostumia. Näinollen kohtausten ilmeisin syy on epilepsia. Saattin resepti Barbivet 60 mg lääkitykselle, jota pitäisi antaa 1 ½ aamuin ja sama iltaisin. Tein eilen päätöksen, että en aloita lääkitystä vielä. Juttelin asiasta neurologin kanssa. Neurologi oli samoilla linjoilla. Sanoi kuitenkin, mikäli uusi kohtaus tulee ja jälkitila on yhtä pitkä kuin 2. kohtausken jälkeen, pitäisi lääkitys aloittaa. Olen samaa mieltä. Otan nyt kuitenkin sen tietoisen riskin, jos/kun uusi kohtaus tulee, arvioidaan tilanne uudestaan. En halua syöttää lääkettä "turhaan". Mikäli vain pärjätään ilman, niin hyvä, mutta jos näyttää siltä että lääkitys tarvitaan, aloitan sen tietenkin.

Alkujärkytys on jo hälvennyt, joten tästä eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Mikäli kohtaukset noudattavat jotakin ajallista kaavaa, seuraava mahdollinen olisi sunnuntaina 25.9. Täytyy tarkkailla, onko havaittavissa joitakin muutoksia Väinön käytöksessä esim. ensi viikolla. Syömättömyyttä tms. Taidanpa laittaa tähän nuo edelliset ja sitten mahdolliset tulevat, pystyn seuraamaan paremmin tai lähinnä muistan, kun ne on kirjoitettu ylös.

Maanantai 25.7.2011 / 1. kohtaus

Edeltävä tila: syömättömyys / ylenpalttinen heinän syöminen / helteet / pörriäiset

Kohtaus: Tajuttomuus, kramppaaminen, hengityksen salpaantuminen, ikenet valkoiset, virtsaaminen / anaalinesteiden tyhjentyminen, vaahto suusta / Kesto n. 3 - 4 min.

Jälkitila: vahva agressiivisuus / pientä piippausta ja levottomuutta / palautuminen n. 30 min

Torstai 25.8.2011 / 2. kohtaus

Edeltävä tila: syönyt hyvin (hoidossa äidillä) / helteet / pörriäiset / pihalla Paavon kanssa

Kohtaus: en valitettavasti nähnyt

Jälkitila: vahva agressiivisuus / pupillit laajentuneet / vaahto suupielissä / kieli kokonaan ulkona / takapää halvaantunut / virtsaaminen / ei päässyt itse ylös / voimakas piippaaminen ja levottomuus / pautuminen 3 päivää: erittäin väsynyt / peräpään kyttääminen / käveli päin seinää / ruokahalun lisääntyminen / normaali vasta lauantaina 27.8

Toisen kohtauksen jäljiltä Väinö siis syö kuin hevonen. Nirsoilusta ei ole mitään tietoa, ruoka kun ruoka maistuu ja kuppi on usein tyhjä jo ennen Paavoa. Virtaa riittää kuten ennenkin, enkä huomaa Väinössä mitään muutoksia. Mitäs tähän vielä sanoisi. Eilen mietin, että onpas minulla huono tuuri koirieni terveyden suhteen, mutta viskasin sen ajatuksen romukoppaan. Elämäähän tämä vain on . Näillä mennään ja yritetään nauttia niistä elämän pikku iloista ja onnistumisista.

Luvattomasti on jäänyt blogin päivittäminen viime aikoina. Osaltaan siihen vaikuttanut huoli pojista, tekemättömyys sekä oman elämän sykkyrät. Ehkäpä sitten onkin aika päivitellä tämän hetkiset tekemiset, suunnitelmat ja olotilat.

Väinö

Terveys: Edellinen päivitys Väinöstä olikin jokseenkin synkän puoleinen. Sama synkkyys jatkuu tälläkin kertaa. Epileptistyyppinen kohtaus toistui 25.8.2011, päivälleen kuukausi edellisestä, tällä kertaa ilman oksennusrefleksiä. Ajatus epilepsiasta iski päin näköä ja lujaa. Kohtaus tuli Kaavilla, vanhempieni pihalla. Istuin itse koneella sisällä ja pojat olivat ulkona. Kuulin järjettömää rähinää pihalta ja ajattelin, että hitto Paavo on napannu kissan tms. Juoksin ulos ja näin Paven luikkivan häntä koipien välissä karkuun, tajusin että rähinä lähti Väinöstä. Löysin Väiskin maasta makamasta, suu vaahdossa, silmät lautasen kokoisena, kieli velttona ulkona, pissat tuli alle ja takapää oli voimaton eli ei päässyt ylös. Löysin Väiskin siis kohtauksen loppuvaiheessa. Oli todella agressiivinen, Paavon "pelastus" ilmeisesti oli, että Väiskin takapää oli hetkellisesti poissa käytöstä. Alkuun ei tunnistanut minua, murisi ja näytti hampaita. Juttelin Väiskille ja alkoi silminnähden rauhoittua. Sain Väiskin nousemaan ja mentiin pesuille. Hoiperteli sisälle, tasapaino ei kovin kummoinen. Pesun jälkeen oli levoton ja vähän piippaili. Väiski oli vielä lauantaina 27.8 todella väsynyt ja nukkui suurimman osan päivästä ja sitä edeltävistä. Käyttäytyi myös hieman poissaolevasti ja muutenkin oli hieman kummallinen, törmäsi mm. suoraan päin seinää kääntyessään ympäri. Mielestäni tästä kohtauksesta palautuminen kesti todella kauan, siksi hieman harmittelenkin, kun en nähnyt itse kohtausta. Kuinka raju se oli tällä kertaa, kun palautuminen kesti näin kauan? Tämän toisen kohtauksen jälkeen Väinö on syönyt todella hyvin. Nirsoilua tms. ei ole havaittavissa. Ihmettelinkin sitä ääneen, miten ruokahalu voi noin tyysti muuttua ja onko sillä mitään tekemistä kohtauksen kanssa? Viime viikolla käytiin verikokeissa, sieltä ei odotettavasti löytynyt mitään. Ensi viikon keskiviikolle 14.9 varattu aika Aistin neurologille. Harmitusta tällä hetkellä aiheuttaa pelko epilepsiasta ja sen vakavuudesta. Kohtaukset on olleet rajuja ja agressio niiden jälkeen todella suuri. Pojat on eristettävä toisistaan päiväksi kun olen töissä. Öisin pelkään vähän kohtausta. Harmittaa eristää pojat toisistaan.. tuntuu pahalta jättää Väinö esim. yöksi portin toiselle puolelle. Oma ja Paavon turvallisuus on kohtauksen sattuessa tärkeää, mutta tiedän miten paljon Väinö pitää lähellä ja vieressä olemisesta.. Agressio näiden kohtausten jälkeen on vain ollut liian suuri, käy kimppuun suoraan. Muilta osin Väinö on ollut oma pirteä itsensä. Leikkii ja innostuu treenaamisesta, ulkoilusta, juoksemisesta kuten ennenkin. Hieman pelonsekaisin tuntein odotan tämän kuukauden loppua, tuleeko kohtausta ja kuinka raju se on? Toivon todella, että kohtausta ei tule.

Toko, ulkoilu ja muut tekemiset: Tokon osalta ollaan jatkettu treenaamista kuten ennenkin. Tänä syksynä ei kokeisiin mennä, jos terveys antaa periksi tavoitteeksi voimme ottaa ensi kevään. Jos lääkitykselle joudutaan, siltä osin voidaan sitten kisaaminen unohtaa. Treenaamista jatketaan omaksi iloksi sittenkin, Väinö tykkää ja minä tykkään nähdä kun kakara tykkää tehdä! Ulkoilujen osalta kesä on mennyt lähinnä uiden ja pitkiä metsälenkkejä tehden. Mökillä sienestetty, uitu ja nautittu auringosta. Kesän aikana käytiin myös kiertämässä Kuusamossa kolme patikointireittiä. Molemmat pojat oli mukana. Lopussa kuvia reissuista. Vapaanolo on tällähetkellä mallikasta. Epävarmoissa tilanteissa, kun en näe tuleeko ihmisiä vastaan, otan Väinön sivulle kulkemaan. Ei mitään seuraamista, vaan sivulla menemistä. On oppinut tämän hyvin. Hakee kontaktia vapaanaollessaan hyvin. Häntä nousee edelleen jos huomaa ihmisiä/koiria ennen minua, mutta ei lähde haukkupöhinällä vastaan. Tämä hyvä. Tosin kesän aikana on harrastanut tätäkin, mm. Eevan mökillä ilman mitään syytä. Haukkunut metsään, vaikkei siellä ketään ole. Pörriäsipelko on kesän aikana välillä pahentunut ja välillä lieventynyt. Peräpään kyttääminen oli kesä-heinäkuussa todella vahvaa. Vasta nyt syksyllä on vähitellen jäänyt vähemmälle. No mutta, arki koitetaan pitää niin normaalina kuin mahdollista. Päivä kerrallaan.

Paavo

Terveys: lonkat vaivaa. Viimeksi viime lauantaina huomasin, miten vaikeaa kulkeminen on. Kuljettiin todella loivaa alamäkeä ja Paavo nosti ravilta laukalle. Ilmeisesti takajalkojen taakse vienti tuottaa kipua. Laukka on sitten sellaista takajalkojen perässä vetämistä. *huokaus*. Autoon ei enää hyppää oma-aloitteisesti, vaan on nostettava. Alkuvuoden laihtuminen, johtui B-vitamiinien imeutymishäiriöstä, on jäänyt taakse ruokavalion avulla ja sen osalta voin huokaista helpotuksesta. Syö hyvin Trovetin Ankka/Peruna nappulaa. Kutinaa aiheuttaa ehkä hieman, välillä kirputtaa ja hankaa suupieliään mattoon, mutta aika hyvin on tätä nappulaa sietänyt. Muuten mennä porskuttaa kuin ennenkin.

Toko, ulkoilu ja muut tekemiset: Tokon osalta treenitään edelleen Anu Koivun ryhmässä. Edistystä on tapahtunut ja intoa tehdä on. Katsotaan kuinka kauan takajalat antavat treeniä ilman Rimadylia, sitten kilpailut voidaan unohtaa. Seuraaminen on kehittynyt huimasti ja häntä heiluu tehdessä edelleen! Metsässä menee kuten ennenkin. Hajut ja jäljet saavat vipinää kinttuihin, mutta muuten on todella kuuliainen. Paavon kanssa kahdestaan tehdyt lenkit ovat täydellistä mielen rentoutusta, Paven kanssa voi huoletta lähteä vapaana heti ulko-ovesta. On hyvin kuulolla. Meno on ehkä jalkojen takia hieman hidastunut ja ikäkin on tuonut ehkä hieman hidastumista, mutta muuten oikein hyvin. Väiskin toisen kohtauksen jälkeen tapahtui Paavo/Väinö suhteessa aika erikoinen juttu. Paavo pesi Väinön. En tiedä, onko tällä todellisuudessa mitään tekemistä kohtauksen kanssa, mutta jäin suu auki tuijottamaan Paavoa kun alkoi pesemään Väinön jalkoja ja korvia. Käytti pitkään aikaa tämän tekemiseen. Väinö makasi maassa ja Paavo pesi ensin tassut ja sitten korvat. Hassu tilanne, tähän asti Paavo on kyllä osoittanut täysin vastakkaisia reaktioita Väinöä kohtaan. Hellyttävää, mutta samalla tietyllä tapaa surullista. Huomaako/aistiiko Paavo, että Väinöllä ei ole kaikki hyvin?

Omat kesälomatkin on sitten tältä kesältä lusittu ja aika keskittyä kohti syksyn sateita ja pimeneviä iltoja. Halli avautuu lokakuun alussa ja siltäkin osin ollut kiireitä. Pientä stressiä, mutta ei mitään suurempaa. Lomalla tuli nähtyä Kuusamon ulkoilumaastot, Norjan Lappi ja Jäämeri, mökkielämää ja hyvää ruokaa, mikäs sen parempaa. Pieniä muutoksen tuulia on ehkä havaittavissa, mutta näistä lisää sitten, kun on jotakin kerrottavaa. Aurinkoa syksyyn!

Pieni Karhunkierros 11 km / Kuusamo

Niskakosken riippusilta

Myllykoski

Pitkospuita Riisin Riettaalla

Evästä patikoinnin lomassa / Riisin Rietas

Julma Ölkky 10 km

Julma Ölkyn reunamilla. Pudotus suoraan alas n. 50 m

Ölökyn ähkäisijät

Tenojoella matkalla Norjaan

Varangerin vuonot / Vardså

Maisemia matkalla Nordkappiin

Silfar Canyon patikointi. Reitti kulki kanjonin reunamilla. Pudotus 100 m korkeimmassa kohdassa. Vesi turkoosin väristä.

Maisemia matkalta Nordkappiin

Nordakappin auringon lasku

Korkein kohta 307 m merenpinnan yläpuolella

Maisemia matkalta Altaan

Maisemia matkalta Skibotniin

Auringon lasku Luikonlahdessa, kesämökillä / Kaavi

Välillä tuntuu, että tässä elämässä on jo muutenkin riittävästi kestämistä koirien ja oman jaksamisen suhteen, niin jostain kumman syystä sitä "vettä lisätään myllyyn" kaikesta huolimatta. Alkuun sanottakoon kuitenkin, että kaikki hyvin, loppu hyvin, onneksi.

Niin, viikonloppuna meillä oli kylässä siskoni ja ihastuttavat lapset. Väinö päätti ilmeisesti kuumuudesta ja "pienestä härdellistä" ympärillä johtuen olla tapansa mukaan syömättä pari päivää. Syömättömyyshän ei sinällään ole uutta, nirso kun Hilpertti on. Syömättömyyden seurauksena Väiski popsi sitten eilen pissilenkillä heinää ja oksenti keltaisen vaahtoheinämössön rouskuttelun päätteeksi pois. Kaikki meni siihen asti hyvin ja kuten ennenkin, kunnes huomasin, että kakominen jatkuu ja näytti siltä, että Väinö tukehtuu. Tässä vaiheessa iski paniikki. Väiski istui edelleen samassa paikassa mihin oli oksentanut, suu auki ja valkoista vaahtoa alkoi valumaan suu pielistä. Tajusin tuossa vaiheessa, että nyt ei ole enää kyse oksentamisesta, vaan koira ei TODELLAKAAN saa henkeä. Hetken kuluttua Väiski menetti tajuntansa ja heitti kuperkeikan eteenpäin. Aloin kaivamaan Väiskin kurkkua, josko siellä olisi jotakin ollut henkitorven tukkeena, mutta mitään ei löytynyt. Tässä vaiheessa Väiski kouristeli jo rajusti, ikenet ja kieli olivat täysin valkoiset. Olin varma, että se oli menoa nyt Väinölle, koska en kyennyt tekemään mitään auttaakseni.. Kouristukset jatkuivat vielä ja samalla Väiski alkoi puremaan suutaan kiinni voimakkaasti. Mun käsi oli edelleen siellä välissä. Sain kuitenkin pidettyä kielestä sen verran kiinni, että ei ainakaan tukkinut lisää hengitysteitä. Sitten, aivan yht'äkkiä Väiski haukkasi happea ja väri alkoi palaamaan ikeniin. Tajuttomuudesta johtuen, ilmeisesti, Väinö oli täysin pihalla ja kävikin agressiivisesti minun kimppuun. Sain pidettyä Väinön kuitenkin kiinni maata vasten, ettei päässyt puremaan pahemmin. Tässä vaiheessa apuun tuli koiraansa ulkoiluttanut pariskunta ja miespuolinen henkilö tuli pitämään Väiskin takapäätä aloillaan maassa ja nainen otti Paavon kiinni (huiteli jossain). Vähitellen Väinö rauhoittui ja alkoi selvästi tunnistamaan minut. Makoili vielä hetken paikoillaan, murisi kuitenkin lähellä olevalle pariskunnalle. Kiitin pariskuntaa avusta, tosin taisivat olla ihan yhtä järkyttyneitä tapahtumasta kuin minäkin ja pikku hiljaa lähdettiin käpsyttelemään kotia kohti. Vein Väiskin suoraan suihkuun, kun kouristelujen aikana laski pissat ja anaalinesteet, haju oli sen mukainen. Soitin Sannalle Apexiin ja lähdettiin suoraan sinne.

Apexissa otettiin kuvat keuhkoista, koska Väiski olisi ilmeisesti voinut niellä jotenkin oksennusta. Tästä olisi voinut seurata tulehdus. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja keuhkot oli puhtaat. Samoin sydän ja hengitystiet kuulosti normaalilta. Sanna diagnosoi, että tila aiheutui vagus-hermoreaktiosta, eikä sen pitäisi uusiutua. En oikein löytänyt sopivaa kuvausta liittyen koiriin tms. eläimiin, mutta ymmärsin, että voimakkaan oksentamisen seurauksena tapahtunut reaktio (kakoo ulospäin, eikä henki kulje sisään päin) aiheutti tajunnan menetyksen, joka taas aiheutti hapenpuutteesta johtuvan voimakkaan kramppaamisen. Googlesta löysin viitteen seuraavanlaiseen artikkeliin, jos joku haluaa lukea lisää. Ei mitenkään selkokielinen, mutta ehkä avautuu hieman paremmin. http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Tajunnanmenetyskohtaus.

Olin aivan varma, että Väinö kuolee käsiini. Se tunne on äärimmäisen musertava. En osannut tehdä mitään, en yhtään mitään auttaakseni. Niin vain se siitä selvisi, ja on tällä hetkellä täysin oma itsensä tai siis oli jo eilen illalla. Sannalle iso kiitos meidän hoitoon ottamisesta kaiken muun työnsä ohessa! Sanna sanoikin, että nämä asiat ovat meille omistajille paljon rankempia käsitellä, koska muistamme mitä on tapahtunut. Kun taasen Väinö on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että tällaista ei tapahdu koskaan uudestaan. Kokemus oli sen verran kamala, eikä varmasti siinä hetkessä Väinöllekään kovin helppo. Loppu hyvin, kaikki hyvin.